Haavistogate lyhennettynä perusteluineen

Perustuslakivaliokunta päätti helmikuussa pyytää valtakunnansyyttäjää selvittämään, onko ulkoministeri Haavisto mahdollisesti syyllistynyt virkarikokseen ilmoittaessaan siirtävänsä konsulipäällikkö Tuomisen toisiin tehtäviin. Valtakunnansyyttäjä määräsi keskusrikospoliisin suorittamaan esitutkinnan ja se on valmis. Ulkoministeri Haaviston rikosepäilyn keskipisteessä ovat erimielisyydet siitä, miten suomalaisten avustamisessa al-Holin pakolaisleirillä Syyriassa olisi pitänyt toimia.

Päätelmä: Esitutkintaan perustuen on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Nyt perustuslakivaliokunta arvioi, mikä olisi mahdollisesti rikos, josta ministeri Haavisto pitäisi asettaa syytteeseen. KRP epäilee ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr) virkarikoksesta ja yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. Mikä lie sitten PLVn tulkinta mahdollisista rikoksista, on sitten toinen juttu.

Syytteeseen asettaminen edellyttää, että enemmistö eduskunnassa annetuista äänistä kannattaa sitä. Yksinkertainen enemmistö on riittävä, sillä kyse ei nyt ole parlamentin puheoikeudesta vaan virkarikoksesta.

Kansanedustajan asettaminen syytteeseen vaatii eduskunnassa vahvan määräenemmistön, viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Ministerin asettamisessa syytteeseen riittää yksinkertainen enemmistö. Se johtuu siitä, että kansanedustajan katsotaan edustavan kansaa suoraan. Sen takia kansanedustajalla on vahva syytesuoja. Ministerin virkavastuussa on samoja perusvastuita kuin esimerkiksi virkamiehillä. Sen takia ministerillä ei ole erityistä syytesuojaa.

Pitäisikö Haaviston sitten erota? Nyt täytyy pitää mielessä syyttömyysolettama. Haaviston jatko ministerinä ei ole niinkään oikeudellinen kysymys kuin ennemminkin poliittisen pohdinnan paikka.
Pelissä on paljon, jopa presidenttiys. Nyt katsotaan onko vihreillä ja Haavistolla pokkaa pelata huono käsi loppuun. En usko, että demarit ja keskusta haluavat upota Haaviston ja vihreiden mukana.
Tuli vissiin mokattua, ajattelee Haavisto. Hänhän kävi jälkikäteen kyselemässä poispotkittua konsulipäällikköä takaisin: "PSSST! Hör du! Hei Pasi saat homman takas, jos ollaan tästä ihan hiljaa." Pasi ei halunnut, kun suututti niin vietävästi. Pomo oli käskenyt rikkoa alholihommassa lakia, ja nyt kyselee takasin.

Vihreät taputtelevat Haavistoa olalle, että ei tää nyt niin iso juttu oo, me autetaan sua ja seistään sun rinnalla. Pakkohan se omista on huolta pitää, vaikka vituttaa. Paras pelaaja on saamassa punaisen kortin.

Ennuste: Leikkaus meni erittäin hyvin, mutta potilas kuoli. Haavisto uhrautuu pakon edessä. Siinä menee presidenttiys, tuskin kuitenkaan poliittinen ura, jos se pienemmässä roolissa jatkossa enää maistuu. Vihreät sanovat: "Se oli Pekalta suoraselkäinen teko". Pekka uhrautuu, vihreät säilyttävät kasvonsa, kärsivät kuntavaaleissa vähän, mutta homma unohtuu pian. Päästään takaisin toteuttamaan solidaarisuuspolitiikkaa ja paistattelemaan muotiväreissä... sateenkaarenvihreässä 😜.

P.S. Pekan pitää ollakin suoraselkäinen, sillä ministerit ovat eronneet jopa tekstarien takia. Nyt on kyse enemmästä kuin huonosta johtamisesta tai tekstareista. Tässä linkissä Suomen ministerierojen syyt menneinä vuosina.

Vihapuhetta kaikkialla

Vihaan porkkanoita! Vihaan siis joko oransseja kasviksia tai punapäitä. Inhoan lakuja! Voi olla muuten vihapuhetta, jos et vihaakaan lakua, vaan lakuja. Porkkanan vihaajakin voi olla vihapuhuja, joten vihapuheen rajat tulee selvittää. Sebastian Tynkkynen ei pidä haittamaahanmuutosta, joten tietty ihmisryhmä (haittamaahanmuuttajat) on tulkittavissa Tynkkysen sanomisen perusteella haitalliseksi, joten hän syyllistyy vähintäänkin kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, joten hän syyllistyy luultavasti vihapuheeseen, joten hänestä on tehtävä rikosilmoitus, mutta!

Mutta kansanedustaja nauttii keskivertotallaajaa suurempaa sananvapaudensuojaa puhuessaan eduskunnassa. Juha Mäenpää päästettiin jo pälkähästä vieraslajipuheistaan. Oikeusministerimme Anna-Maija Henriksson oli kuitenkin hyvin pettynyt, että Mäenpäätä ei päästy syyttämään, koska: ”Voi meitä poloisia. Nyt emme koskaan saa tietää onko tässä tapahtunut rikos.”

Jos Mäenpää olisi sanonut, että fasistit pitäisi teloittaa, olisiko Henriksson ollut yhtä pahoillaan? Entä Andersson, Arhinmäki, Ohisalo ja Marin? Mitä jos vaikkapa Arhinmäki sanoisi, että persut ja heidän kannattajansa ovat rasisteja? Olisiko tämä vihapuhetta ja kiihottamista kansanryhmää vastaan, perussuomalaista kansanryhmää? Pitäisikö tämä tutkia poliisin ja valtakunnansyyttäjän toimesta? Käsi rohkeasti pystyyn vaan kaikki! Vai ovatko persut oikeasti vain taantumuksellinen rasistinen roskajoukko, jota laki ei suojaa, toisin kuin vähäosaisia maahanmuuttajia tai seksuaalivähemmistöjä. Saako lestadiolaisia pilkata?

Hyviä kysymyksiä. Yllätys yllätys! Suomen lainsäädännössä ei erikseen mainita vihapuhetta eikä aseteta sille rangaistuksia, kuten on esimerkiksi Saksassa. Rikoslaissa on kuitenkin lukuisia pykäliä, joiden perusteella vihapuheen levittäjää vastaan voidaan nostaa syyte. Yleisin tapa on vedota kiihottamispykälään. Mikä sitten on kiihottamista, onkin toinen juttu.

Millaisia kansanryhmiä Suomessa sitten on, joita vastaan voi kiihottaa? Seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat, laittomasti maahantulijat, pakolaiset, juutalaiset, romanit jne. Unohtuiko vielä joku? Huorintekijät, saamelaiset, ryssät (sori, venäläiset, mutta hehän ovat maahanmuuttajia, kuten suomessa asuvat amerikkalaiset, britit ja ruotsalaiset), ortodoksit, ”vitun lahkolaiset”, tummaihoiset, keltaihoiset (siis ne, joilla on erilaiset silmät kuin kantasuomalaisilla). Vähemmistöt yleensä? Poliitikotkin ovat vähemmistö.

Kiihottiko Juha Mäenpää? Ei siis silleen, niinku makkarissa, vaan kiihottiko toimimaan maahanmuuttajia vastaan. Oikeusministeri Henriksson sen sanoi, harmi ettei nyt tiedetä, onko tässä tapahtunut rikos. Mäenpää laukoi aidosti huonon vitsin ja harmittelee kaiketi lauseensa aiheuttamaa kohua ja seuraamuksia. En minä ainakaan Mäenpäästä kiihotu… siis toimimaan nyt maahanmuuttajia vastaan. Ihmislajissa ei ole alalajeja, vieraslajeja tai eri rotuja. Ihmislajissa on kuitenkin eri tavalla omissa ryhmissään, suuremmissa ja pienemmisää, käyttäytyviä ihmisiä, joille on historian saatossa kehittynyt omat tavat elää ja toimia. Nyt puhun kulttuureista, uskonnoista, kansoista ja kansakunnista. Me olemme Suomen kansa omine lakeinemme ja tapoinemme. Kuka tänne tulee, saisi mielestäni kunnioittaa meidän tapaamme olla olemassa, ei sen kummempaa. Jos vieras ei tykkää nojatuolistani, en ryntää heti ostamaan uutta ja laita vanhaa kierrätykseen. Sanon vieraalleni, että istu siinä tai älä sitten istu, tai mene sitten kotiisi, jos nojatuolini ei miellytä. Jos ei sisustukseni kelpaa, et saa sitten kahviakaan. Niin!

Tärkeä pointti näin lopuksi. Kun syytetään kiihottamisesta ja vihapuheesta, oikeudenkäynneillä uhkaamisesta on tullut uusi poliittisen vaikuttamisen keino. Vaiennetaan ne, joiden mielipide ei miellytä minua. Tätä uhkailukeinoa käytetään yhä useammin, jotta saataisiin vaiennettua väärinajattelijoiden mielipiteet. Eikö enää saa olla eri mieltä esim. maahanmuutosta, pakolaispolitiikasta jne. Jos ei saa olla eri mieltä, ei saa puhua demokratiasta. Demokratian perusajatus on, että puheen ja retoriikan keinoin enemmistö ja vähemmistö pääsevät kompromissiin. Nyt Suomessa ollaan virallisen totuuden ja sensuurin myötä siirtymässä oligokratiaan, harvainvaltaan, missä kaikkein äänekkäin kansanosa alistaa vähemmistöä, esimerkiksi niitä, jotka eivät ole samaa mieltä. Kiihottaako?

Onko maahanmuuttokriittysyys nykyään ainoa uutiskynnyksen ylittävä vihapuheen muoto?

Gettoutuminen on alkanut myös pääkaupunkiseudulla

Tältä näytti Leppävaaran maauimalassa 27.6.2020

Ei ole mikään uusi tieto, että maahanmuuttaja-asutus keskittyy pääkaupunkiseudulle. Muualle maahan sijoitetut tai sijoittuneet pakolaiset ja muut maahantulijat (ei siis työperäiset maahanmuuttajat) valuvat hitaasti kohti pääkaupunkiseutua. Ilmiö on sama kuin muissakin Pohjoismaissa, eli suuriin keskuksiin pakkautuu suhteellisesti enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Työperäinen maahanmuuttaja useimmiten muuttaa sinne, missä työpaikka on, vaikka Raumalle, Joensuuhun tai Ouluun, ja jää sinne tekemään työtä. ns. ajelehtivat pakolaiset ja maahanmuuttajat/-tulijat valuvat sitten suurempiin keskuksiin ja synnyttävät sinne omia kielellisiä ja kulttuurisia keskittymiään. Jos integroituminen valtaväestöön ei ole heidän tavoitteensa, syntyy nopeasti omia maahanmuuttajagettoja, joissa ei sitten enää tarvitse integroitua, ei edes välttämättä opetella suomen kieltä.

Onko tällainen kehitys toivottavaa? Minun mielestäni ei. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton, jos ei puhuta ns. kiintiöpakolaisista (vankat humanitaariset syyt), tulisi ensisijaisesti olla hyötymaahanmuuttoa. Tällä tarkoitan, että maahantulijoiden tulisi aktiivisesti pyrkiä liittymään yhteiskunnan tuottaviksi ja aktiivisiksi jäseniksi.

Ei minua haittaa, jos maahanmuuttajat keskenään puhuvat englantia, hindiä, somalia, arabiaa tai venäjää, mutta työllistymisen vuoksi pitäisi edes yrittää sitä suomen tai englannin kieltä. Nyt moni terveyskeskuksessa tai Kelassa asioiva, jo vuosia Suomessa asunut henkilö, tarvitsee edelleen tulkin, kun Kelan tai terveyskeskuksen työntekijä ei valitettavasti osaa farsia tai muita eksoottisia kieliä. Englanti kyllä vielä taipuisi, mutta kun vastapuoli ei sitäkään ymmärrä sanaakaan.

Tänään pointtini liittyy yllä mainittuun asiaan. Tällainen kielellinen ja kulttuurinen eristäytyminen synnyttää väistämättä gettoja ja gettoutuminen ei välttämättä ole kivaa. Se nimittäin tarjoaa alustan, missä integroituminen ja maan tapojen oppiminen ei enää olekaan maahanmuuttajien tavoitteena. Sitten jäädään sosiaaliseen loukkuun ja päädytään Kelan ja muun sosiaalityön asiakkaiksi. Tämä taas johtaa ongelmiin monessa kohtaa.

Espoon väestönkasvusta noin 100 % on nyt alkuvuonna ollut vieraskielisten väestönkasvua. Jo nyt Espoossa asuu noin 19 % koko väestöstä muuta kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia. Hienoa, eikö totta? Juu. Onhan tämä kulttuurisen ja kielellisen kirjon kasvaminen sinällään rikastuttavaa. Espoon kaupunki tosin köyhtyy siinä sivussa. Suurin osa uusista espoolaisista ei osallistu verojen maksamiseen, vaan nauttii tukia. Samaan aikaan Espoon on järjestettävä uusille tulijoille valtava määrä lisäpalveluita ihan normaalien väestönkasvuun liittyvien palveluiden lisäksi.
Espoo on jo nyt kaiketi Suomen velkaisin kaupunki ja tilanne on kääntymässä koko ajan pahemmaksi. Olenko siis rasisti? No en ole! Olen vain sitä mieltä, että tämä tällainen kehitys ei ole toivottavaa. Vaikka Espoo teki päätöksen, että kaupungin palvelukieliä on jo kolme, suomi, ruotsi ja englanti, ei se auta yhä kasvavaa muunkielisten joukkoa, ainakaan ilman tulkkia. Tämä taas tekee elämisestä vaikeampaa.

Kieli- ja kulttuurilokeroituminen näkyy jo kaupunkikuvassa. Naapurikaupungissamme Helsingissä on kaupunginosia, missä vieraskielisten osuus alle 16-vuotiaista on jo yli puolet väestöstä. Helsingin suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat venäjää ja somalia äidinkielenään puhuvat. Seuraavana tulevat viron-, arabian ja englanninkieliset. Tämä näkyy myös kartalla. Helsinkiin (ja Espooseen) on syntynyt vieraskielisten kaupunginosia.

Lainataan Hesaria: ”Vartiokylässä, Pitäjänmäessä tai Konalassa kuulee todennäköisesti somalia. Näissä osissa Helsinkiä somalinkielisten asukkaiden määrä ohittaa kaupungissa ylivoimaisesti yleisimmin puhutun vieraan kielen, venäjän. Jakomäessä viroa puhuvia on lähes yhtä paljon kuin venäjänkielisiä. Vironkielisiä on jakomäkeläisistä seitsemän prosenttia, venäjänkielisiä noin joka kymmenes. Arabiaa kuulee luultavasti eniten idässä Mellunkylässä, mutta myös lännessä Kaarelassa sekä Latokartanon uudehkoilla asuinalueilla. Sen sijaan koko kaupungissa somalinkielisten määrä on ensi kertaa ohittanut vironkieliset toiseksi suurimpana vieraana kieliryhmänä. Viidenneksi yleisin vieras kieli on englanti.” Tässä linkki Helsingin Sanominen artikkeliin

Ulkomaalaistaustaiset muuttajat (ei englantia puhuvat) hakeutuvat tiettyihin kaupunginosiin ja alkavat yhä näkyvämmin elää omaa kielelliskulttuurista elämäänsä niissä. Tiettyihin kaupunginosiin ei tiettyihin kieliryhmiin kuuluvia uudisasukkaita juurikaan muuta ja toisiin ne kasautuvat. Gettoutuminen alkaa ja vahvistaa itseään ruokkivaa gettoutumiskehitystä. Asuntojen hinnat alkavat hitaasti tämän kehityksen seurauksena laskea ja se vahvistaa gettoutumista, kantasuomalaiset alkavat valua muihin kaupunginosiin.

Tässä sitten muuttajien arvoajatuksia muuton suhteen: Vain noin joka neljäs venäjänkielinen haluaisi asua alueella, jossa on paljon muita venäjänkielisiä. Venäjänkielisten kanssa samoin ajattelevat englanninkieliset. Somalinkielisistä taas 71 prosenttia haluaisi asua lähellä muita somalinkielisiä. Arabiankielisistä oman kieliryhmänsä edustajia haluaisi paljon alueelleen karkeasti puolet. Yleistä en voi siis sanoa, että venäläiset eivät halua gettoutua, somalit ja arabit haluaa.

Espoon (ja Helsingin) kaupungin vuokra-asuntopolitiikka valitettavasti vahvistaa gettoutumista. Ulkomaalaistaustaiset kiilaavat ”intersektionaalisen feminismin antamien vähäosaisuuspisteiden” vuoksi kantasuomalaisten ohi kaupungin omissa vuokra-asuntojonoissa. Sanotaan, että heidän on kantasuomalaista vaikeampi saada kämppä vapailta (ja kalliimmilta) asuntomarkkinoilta.

Joensuun farsia tai swahilia puhuva perhe kiilaa espoolaisen valkoheteroperheen ohi asuntojonossa, kun he haluavat muuttaa Espooseen, koska heidän sukulaisiaankin jo asuu Espoossa. Pitäähän sukulaiset Joensuusta saada tuttujen lähelle. Samalla alempaan tuloluokkaan kuuluva valkoheterokantasuomalaisperhe kärvistelee asunnottomuuden uhatessa asuntojonossa jopa vuosia ja päätyy ylihintaiseen yksityisiltä markkinoilta saatuun asuntoon, koska lasten koulut ja kaverit ovat juuri siellä mistä se asunto pitää saada.

Tämä on pirun epäreilua. Kuka pitää suomalaisten puolta tässä touhussa. Muuton uhatessa, onko suomalaisperheen pysyminen siellä, missä koulut ja kaverit ovat, vähemmän tärkeää kuin Oulussa tai Joensuussa asuvan ulkomaalaisperheen halu muuttaa tuttujen lähelle Espooseen tai Helsinkiin?
Minä pidän suomalaisten puolta tässä, koska olen suomalainen cis-heteronainen ja kokenut tämän aivan itse.

Tässä linkki Helsingin Uutisten artikkeliin

Kieltolaki voimaan

Ravintoloiden avaamisesta on viimeisen parin viikon aikana käyty varsinaista kissanhännänvetoa.

Hallitus suuressa viisaudessaan on tullut tulokseen, että osittainen kieltolaki estää koronan leviämisen ja kieltolaki on ilmeisesti astumassa voimaan päivittäin klo 22.

Kymmenen jälkeen illalla koronariski kaiketi kasvaa niin suureksi, että kaljahanat on suljettava. Voitaisiin samalla sitten sopia, että tiistait ja torstait ovat myös vaarallisia.

Alkoholi ja korona eivät sovi yhteen, joten viitenä päivänä viikossa kaljaa sosiaalisissa tiloissa saa riittää.

Alkon aukioloaikoja voisi kyllä höllentää, niin saa kotona vedellä turvallisia kalsarikännejä, mitä nyt vaimo ja lapset saa välillä turpaan laskuhumalassa. Hups! Taisin tässä syyllistyä sukupuolistamiseen. Tai, voihan se toinen kotona oleva olla myös nainen, Butch, joka viinapäissä näyttää vaimolle kaapin paikan.

No vedetään nyt asialinjalle. MaRa ja Henri Alen, sekä suuri joukko muita ravintoloitsijoita ja vajaa puoli eduskuntaa on hallituksen kieltolakilinjasta vähän ihmeissään. Minäkin olen.
Ensinnäkin tuo aukioloaikasekoilu. Toiseksi tarjoilun kellonaikarajoitukset. Kolmanneksi edes väliaikaisesta ulosmyyntiluvasta kieltäytyminen.

Tämä muistuttaa tilanteelta, missä vaatekaupan omistajalle sanottaisiin, että kauppa saa olla auki korkeintaan 16.00 asti, etteivät ihmiset ehdi töistä sankin joukoin ostamaan vaatteita ja vaaranna toisiaan. Punaisia ja vihreitä vaatteita ei saa myydä klo 14.00 jälkeen lainkaan, koska ihmiset saattavat hullaantua voimakkaista väreistä. Ulosmyynti on kiellettävä, jos myyjä epäilee, että asiakas ostaa vaatteita myös sukulaisille tai tuttaville.

Miltäs kuulostaa? Ei tarvitse olla Alenin Henri tai kulmakuppilan Raija, jotta asiantuntemus riittää toteamaan, että nyt lyödään kapulaa ravintoloitsijoiden rattaisiin. Muistetaan, että Keskusta alkoi järjestyä poliittiseksi voimaksi raittiusliikkeen pohjilta. Nyt raittiusliikkeen ajatusta perusarvonaan tuntuu pitävän koko hallitus. Vaikka vihreät ovat ajaneet mahdollisuutta alkoholin ulosmyyntiin tai viiniä ruokakauppoihin, niin nyt hekin pysyivät kiltisti kieltolakilinjalla, kun eduskunnassa äänestettiin asiasta.

Keskustalaistaustainen entinen THL-pomo Pekka Puska raivosi tuossa pari vuotta sitten, että A-oluen saaminen ruokakauppoihin lisää suomalaisten alkoholin kulutusta ja johtaa merkittäviin ongelmiin maassamme. Toisin kävi. Alkoholin kokonaiskulutus laski, kun lonkut, vahvat oluet ja siiderit saatiin ruokakupan hyllyille. Ei sitten tarvinnut hamstrata kotiin viikonlopuksi ekstraa.

Pellervon taloustutkimus on tehnyt useita alkoholitutkimuksia Panimoliiton rahoituksella. PTT muun muassa varoitti muutama vuosi sitten tuhannen pienkaupan joutuvan lakkautusuhan alle, mikäli maitokauppojen III-olut korvattaisiin kakkosoluella alkoholilakiuudistuksen yhteydessä.

Puska räyhäsi THL-pomona tästäkin, että onhan se selvää mihin tulokseen Pellervon tutkimuslaitos tulee, kun tutkimuksen maksaja on Panimoliitto. Panimoliitto edustaa bisnestä. Niinpä niin. Kaljanmyynti on bisnestä.

Nyt en ihan pysy kärryillä hallituksen ravintolarajoitusten linjasta. Se tulee luultavasti, jos ei tappamaan, niin ainakin vahingoittamaan koko ravintola-alaa, ainakin sitä osaa alasta, mikä myy kaljaa ja vahvempia. Ainoa osa, mikä hallituksen rajoituksista on järkeenkäypä, on asiakasmäärän rajoittaminen ja baaritiskitungeksimisen estäminen.

Ravintola-alan oma etu vaatii tarkkaa omaa kontrollia asiakasmäärien suhteen. Ei siinä lakeja ja asetuksia tällaisine tiukkine tulkintoineen tarvita. Jos ravintoloissa alkaa väki saamaan tartuntoja, niin asiakkaat kyllä äänestävät nopeasti jaloillaan ja ravintola-ala on oman hölmöilyn vuoksi sitten kusessa.

Tarvitsemmeko oikeasti tällaista yliholhoamista? Eikö voisi vähän jo luottaa ravintola-alan omaan arvostelukykyyn? No eipä tämä sinällään minun maailmaani kaada, koska käyn ulkoilemassa ravintoloissa vain muutaman kerran vuodessa. Pistää vain vihoiksi tällainen vallan huumassa tehty holhoaminen. Onneksi persut ja kokoomus antavat nyt vähän kommenttia takaisin päin.

Vielä hassummaksi asian tekee tämänaamuinen Sosiaali- ja terveysministeriön kehotus suomalaisille: "Älkääpähän nyt sitten matkustako Suomessa ja menkö ravintoloihin."

Elinkeinoministeriö on tästä taas sitten eri mieltä. Eikö hallituksen sisällä nyt jo lopultakin voitaisi sopia mitä pitäisi ja ei-pitäisi tehdä.

Jos kansa jää STMn suosituksen mukaisesti nyt kuitenkin kotiin, kun ravintolat (joiden kulut alkavat taas juosta) avataan tiukkojen rajoitusten alaisina, niin tämähän on kuin tuplatappo ravintola-alalle.

Ensin haavoitetaan eläintä. Sitten sanotaan, että koita nyt toipua kumminkin, mutta et saa ruokaa. Lopulta kuitenkin sanotaan, että viilletään nyt kumminkin tuo kurkku auki, niin pääsee tuskistaan.

Pitäisikö tässä nyt jo alkaa repiä tukkaa päästään. Tällä menolla saan ainakin harmaita hiuksia.

Espoon kestämätön kasvu

Kunnallispoliitikot ovat päätöksentekijöitä ja siksi heitä kutsutaan myös kuntapäättäjiksi. Suuri joukko virkamiehiä tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa ja kunnanjohtaja esittelee näiden pohjalta kunnanhallitukselle ja -valtuustolle päätösehdotuksia, joista sitten kokouksissa päätetään.

Kunnan tai kaupungin päätöksentekoa ohjaa useimmiten kuntastrategia erilaisine alaohjelmineen, joiden päämäärät valtuusto on päättänyt. Suuressa osassa suomalaisia kuntia yksi merkittävistä strategisista tavoitteissa on mm. väestönkasvu. Sitä tavoitellaan luomalla mahdollisimmat houkuttelevat ja miellyttävät olosuhteet yrittämiseen, työntekoon, asumiseen, elämiseen ja liikkumiseen

Espoon arvioidaan saavuttavan 300 000 asukkaan rajan jo vuonna 2022. Kasvun suhteen Espoossa siis kaikki näyttää hyvältä. Väestö kasvaa ennätyksellisesti, työttömyys vähenee, yrityksiä syntyy ja uusia asuntoja nousee tiheään tahtiin. Jotain tehdään siis oikein.

Yksi asia kuitenkin on pielessä. Verotulot eivät nimittäin kasva väestönkasvun vauhdissa. Väestönkasvu ei Espoossa ole muutenkaan tavoite itsessään, sanoo kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, vaan siihen joudutaan ennemminkin varautumaan ja reagoimaan. Tottakai Espoo haluaa olla miellyttävä paikka asua, elää ja yrittää ja siihen panostetaan jatkossakin.

Panostuksia riittää ja rahaa menee. Espoon on jo nyt arvioitu olevan Suomen velkaisin kaupunki, kun mittarina käytetään peruskaupungin ja sen tytäryhtiöiden (esim. Länsimetro Oy) yhteenlaskettua lainakantaa asukasta kohden. Velkaa kokonaisuudessaan on jo nyt noin 4 miljardia, lisää tulee, eikä loppua näy. Kolme vuotta sitten tavoitteena oli, että velan kasvu taittuisi jo nykyisen valtuustokauden lopulla, mutta nyt tähtäin on jouduttu asettamaan vuoteen 2026.

Investointeja ei voida Mäkelän mukaan yhtään enää lisätä, vaikka loppupeleissä kyse onkin kaupungin houkuttelevuudessa. Tavoitteena on saada lisää yksityisen puolen investointeja, mitkä sitten poikivat lisää verotuloja. Käytännössä tavoitellaan siis uusia yrityksiä, laajenevia yrityksiä ja niiden työntekijöitä, eli hyviä veronmaksajia.

Kaupunkitalouden kannalta on huolestuttavaa, että hyviä veronmaksajia tulee vähemmän kuin ennen. Maahanmuutto on yksi suuri tekijä, mutta isossa kuvassa vaikuttaa myös huoltosuhteen muutos, eli ikääntyvä väestö. Kasvava ja ikääntyvä väestö vaatii lisää palveluita, mikä korostuu etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella merkittävästi kasvavina kuluina. Myös asuntoja, päiväkoteja ja kouluja tarvitaan lisää. Tämä lisää tarvetta uusille investoinneille suurten raideliikennehankkeiden lisäksi.

Espoo on perinteisesti houkutellut paljon hyvätuloisia veronmaksajia, mutta menneet ovat ne ajat. Verotulot eivät kasva samaan tahtiin lisääntyvän asukasmäärän kanssa. Maahanmuutto on yksi merkittävimmistä taustasyistä Espoon ennakoitua matalampaan veropotin kasvuun. Nyt kyse ei ole yksinomaan Espooseen sijoitetuista pakolaisista, vaan ennemminkin jo pitkään vallinneesta ilmiöstä, missä muualle Suomeen asettuneet maahanmuuttajat valuvat hiljalleen kohti pääkaupunkiseutua. Mikäli kotoutuminen ei onnistu, koituu uusista asukkaista asuinkunnalle merkittäviä lisämenoja ja näin on nyt käymässä Espoossa. Talous tutisee ja velkataakka kasvaa.

Lopuksi otan tässä vielä kantaa verontasaukseen, mikä onkin jo valtion politiikkaa. Kaupunginjohtaja Mäkelä on näreissään valtion verontasausjärjestelmän vanhanaikaisista rahanjakoperusteistä, jotka sorsivat Espoon kaltaisia kasvukaupunkeja. Espoolaisten veroeuroja siirretään vuosittain vajaat 200 miljoonaa muualle valtionapuja jaettaessa.

Mäkelä muistuttaa, että valtionapujen jakoperusteet ovat peräisin on menneiltä ajoilta, kuten nokiavetoisilta kasvuvuosilta, jolloin Nokialla porskutti hyvin ja se myi maailmalla lähes puoli miljoonaa puhelinta.

Nyt onkin sitten tekojen aika. Kunnalispoliitikoilta vaaditaan paljon tarmoa ja mielikuvitusta, jotta Espoon talous saadaan lähivuosina taas normiuralle. Tämä tulee edellyttämään kykyä priorisointeihin. Joku on aina tärkeämpää kuin joku muu. Tämä ei sitten ole enää virkamiesten tai kaupunginjohtajan tehtävä. Priorisoinneista päättävät kuntapäättäjät, nykyiset kaupunginvaltuutetut ja piakkoin valittavat uudet.

Vaaleihin ei enää ole kauan. Jo nyt kannattaa alkaa miettiä miten Espoon velkaantuminen taitetaan vuoteen 2026 mennessä.

Lisää aiheesta tästä.

Sota, rauha ja parlamentarismi

Karanteeni vai ei karanteeni, karanteeninomainen tila, pidättäytyminen sosiaalisista tilanteista, kokoontumisrajoitukset, ravintoloiden sulkeminen ja aukiolorajoitukset, turvaväli, palohenkilö tai paloihminen, esihenkilö tai esi-ihminen, perähenkilö tai peräihminen ja pannaan perään nyt vielä ilmastoahdistus.

Tässäpä olikin liuta monen huulilla olevia uudissanoja ja renessanssin kokeneita ilmauksia, jotka ollaan ottamassa käyttöön matkalla kohti uutta normaalia. Niin, uusi normaali, siinäpä vasta kuningassana. Tosiasiassa minua on alkanut risomaan koko edellä mainittu litania, ja etenkin uusi normaali sekä… koronakoronakorona. Onko kyseessä nyt uuden normaalin mukaisen koronaeristäytymisen aiheuttama mökkihöperöityminen vaiko aito hämmennys uuden normaalin edessä?

Uusi normaali

Kuuluuko uuteen normaaliin nyt jatkossa sitten esimerkiksi pidättäytyminen sosiaalisista tilanteista sekä seniorikansalaisten karttaminen ja sulkeminen karanteeninomaiseen tilaan? Moni seniori on itse asiassa paljon paremmassa kunnossa ja vähemmän riskivyöhykkeellä kuin hieman ylipainoinen ja tupakoiva keskiverto Heikkimarjo, jonka jopo on seissyt alakerran pyörävarastossa pölyyntymässä viimeiset viisi vuotta.

Ikä on vain numeroita. Paino on vain numeroita. Montako tupakkia menee päivässä, sekin on vain numeroita. Nämä kaikki ovat koronan suhteen ikäviä numeroita, koska tuo inhottava virus iskee pahiten tällaisiin numeroihin. Ihan yleisen edun nimissä pitäisi varmaan määrätä karanteenin omaiseen tilaan varmuuden vuoksi myös esim. liian paljon polttelevat, liian suuren painoindeksin omaavat ym. riskihenkilöt, jotta sairaanhoidon kapasiteetti ei vaarantuisi.

Riskihenkilöt (miehet, naiset ja muunsukupuoliset sekä ne, jotka eivät sukupuoltaan halua ilmaista) voitaisiin uudessa normaalissa pitää sisätiloissa, koska uusimpien arvioiden mukaan korona ei nyt ole katoamassa ihan heti.

Ravintolat ja iltakerhot on avattava – hallitus tietää miten

Ravintoloiden pitää mielestäni lopettaa vahvojen juomien anniskelu klo 18 ja oluthanojen pitää sulkeutua viimeistään klo 21. Yökerhot tulee muuttaa iltapäivä- tai iltakerhoiksi, koska joidenkin viranomaisten ja hallituksen arvioiden mukaan korona tarttuu myöhään illalla ja yöllä ilmeisesti tehokkaammin kuin päiväsaikaan. Tai en nyt ole itse ihan selvillä, miksi anniskelurajoituksiin ollaan nyt kaavailemassa tiukennettuja kellonaikoja.

Uuteen normaaliin totuttautuessa voi mennä hetki aikaa, mutta toisaalta, kun ravintolat on mahtikäskyllä nyt suljettu, niin varmaankin niiden avautumista odottava kansa on uudessa normaalissa vain iloinen, kun taas saa mennä ravintolaan. Tanssilattialla saisi mielestäni olla vain alle 10 henkilöä kerrallaan ja ravintoloissa saisi tartuntavaaran pienentämiseksi olla käytössä vain 10 % asiakaskapasiteetista. Väännetään tämäkin nyt rautalangasta. Uudessa normaalissa 400 asiakaspaikkaa omaava iltakerho saisi ottaa 40 asiakasta kerrallaan ja 40 asiakaspaikan gourmethampurilaisravintolassa saisi istua 4 ihmistä kerrallaan. Tästä voin tosin joustaa.

No eipä muuta kuin nyt kiireen vilkkaa avaamaan ravintoloita. Normilaskuopin mukaan 90 % liikevaihdosta jäisi saamatta, kun asiakkaita on vain 10 % entisestä. Äkkiseltään tämä saattaa kuulostaa epäoikeudenmukaiselta ravintoloitsijoita kohtaan, mutta hätä on jo keinot keksinyt. BF, ei best friend, vaan Business Finland, jakaa kehittämisrahaa uusien innovatiivisten liikeideoiden ja bisnesmallien kehittelyyn. Ravintoloissa ja iltakerhoissa voisi toimia esimerkiksi pikailtapäiväkännit, jolloin asiakasvirtaama olisi nopeampaa. Ei jäädä istuskelemaan, vaan vetäistään ne kännit nopeasti ja annetaan paikka seuraavalle, kun sinut talutetaan taksiin. Hei! Taksifirmoilla on viime aikoina ollut vaikeaa. Tässä tuli nyt samalla osaratkaisu siihenkin.

Ne ravintolat, jotka ottavat käyttöön koronariskiseurantajärjestelmän, saavat nostaa kapasiteettiaan harkinnanvaraisesti jopa 20 %:iin. Tämä edellyttää seuraavia toimenpiteitä: asiakkaalla on oltava immuniteettitodistus, painoindeksitodistus, ikäpassi, koronakortti (todistaa, että on läpäissyt 2 tuntia kestävän ”Näin toimit korona-aikana -verkkokurssin) jne. Ravintolakäynnin jälkeen on alistettava itsensä 14 vuorokauden karanteeniin tai karanteenin omaiseen tilaan.

Nyt lähti mopo keulimaan minullakin. Aidosti olen siinä mielessä ns. Ruotsin mallin kannattaja, että luotetaan edes hitusen ihmisten omaan arvostelukykyyn. Tiedän hyvin, ettei se kaikkien kohdalla toimi ja ylilyöntejä tapahtuu, sillä mukaan mahtuu aina vastuullisia kansalaisia sekä itsekkäästi käyttäytyviä pölkkypäitä. Uskon, että suurin osa meistä kuitenkin on näitä ensin mainittuja.

Kun ravintoloita koskevista rajoituksista koskevia päätöksiä tehdään, olisi hyvä, että aidosti mukaan keskusteluun otettaisiin myös ravintola-alan asiantuntijoita, esim. MaRa. MaRa on matkailu- ja ravintolapalvelualan yrittäjien ja työnantajien edunvalvoja ja uskoakseni sieltä löytyy paljonkin perusteltuja arvioita ja mielipiteitä liittyen ravintoloiden avaamiseen.

Kriisipsykologian perusteet

Hallituksen mopo on lähtenyt keulimaan nyt oikein kunnolla. Poikkeustilan tuoma valta sokaisee. Ei täällä nyt Unkarin Viktor Orbanin kaltaiseen uuteen yksinvaltiuteen olla vielä menty, mutta totuuden nimissä on sanottava, että hallituksen niukan tiedotuksen, ja miltei salaileva linja, on hienonhienoinen uhka avoimelle parlamentarismille. Ihan syystä kokoomus ja perussuomalaiset ovat kritisoineet hallituksen ”salakabinettipolitiikkaa”.

Koronapandemian iskiessä maailmalle ja myös Suomeen, ensireaktio oli pelästyminen, shokki. Sitä seurasi nopeasti reaktiovaihe, eli alettiin toimimaan. Siteeraan psykologian oppikirjoja: ”Sokkivaiheen jälkeen seuraa reaktiovaihe, jonka aikana ihminen alkaa vähän kerrassaan kohdata järkyttävän tapahtuman ja yrittää muodostaa käsitystä siitä ja sen merkityksestä.”

Nyt on tutkailtu uutta uhkaa suunnalta, jos toiselta. Talvisotavertaukset ovat vilisseet valtionpäämiesten huulilla ja lehdistössä. Nyt on sota! Sota koronaa vastaan. On ymmärrettävää, että sotatilassa määrätään poikkeuslakeja ja otetaan poikkeustilan säännökset käyttöön. Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että korona julisti maailmansodan ihmiskuntaa vastaan ja kotirintamaa on suojeltava.

Kaikki kantavat kortensa kekoon ja rintamakarkureita rankaistaan… Hmm… sakoilla? Ainakin paheksunnalla ja somemielipiteillä. Kuka on nähnyt tottelemattomia ”vanhuksia” kaupassa ja lenkkipoluilla? Käsi pystyyn! Ovat ne sitten vastuuttomia nuo vanhalta näyttävät, jotka vapaana tuolla vilistävät. Niidenhän piti olla karanteenissa. Katupartioita onneksi vielä ei olla otettu käyttöön. Palataan tähän kohtapuoliin. Joitain syyllisiä on kuitenkin löydettävä ja mahdollisesti rankaistava.

Paluu kriisipsykologian pariin. Kriisin vaiheet: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. ”Käsittelyvaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan ymmärtää. Tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen tilanteensa.”

Nyt lienemme edelleen reaktiovaiheessa. Saamme tietoa lisää ja tieto muuttuu koko ajan. Shokkivaiheessa laitettuja rajoituksia on osin alettu purkamaan. Saan kuitenkin kuulla, että sotatila jatkuu edelleen. Presidentti vilahtaa TV:ssä ja toteaa, että kyllä me jaksamme, olemme vahvempia kuin uskommekaan. Sisulla ja taistelutahdolla tästä selvitään.

En voi välttyä ajattelemasta vertauksia talvisodan henkeen. Nyt tapetaan se vihulainen, sanoo pääministeri, mutta hänen neuvonantajansa THL:ssä spekuloivat samaan aikaan, antaen erilaista tietoa vuoron perään. Eduskunta ei saa hallitukselta vastauksia Suomen taistelustrategiasta, ei edes siihen tärkeimpään kysymykseen: Mikä on Suomen tavoite tulevissa taisteluissa? Puolustustaistelu ja vihollisen etenemisen hidastaminen vai voitto ja kymmenen pistettä?

Parlamentarismin uusi normaali ja sodankäynnin taito

Viktor Orban päätti reilusti jatkaa rajoittamatonta valta-asemaansa Unkarissa ikuisuuteen, tai ainakin niin kauan kuin hän haluaa., sodassa kun ollaan. Toisessa maailmansodassa meillä oli selvät rintamalinjat. Vietnamin sodassa amerikkalaiset sotivat siellä täällä iskuja tekevää vihollista vastaan. Vallattiin kovissa taisteluissa kukkula X ja lähdettiin voittajana tukikohtaan takaisin, jolloin vihollinen palasi kukkulalle X. Se ei sodan edetessä enää haitannut, koska olimme voittaneet jo kukkulan X. Seuraavana vuorossa oli jo laakso Z ja sama tarina uudelleen.

Sodankäynti on muuttunut menneistä päivistä. Ei taida tulla enää rintamalinjojen aikaa, vaan sodat ovat konflikteja, joita käydään monessa paikassa samaan aikaan. Jos sotavertauksia halutaan käyttää, niin vastassamme on kaikkia sotajoukkoja pirullisempi ja ovelampi vihollinen. Sissisodankäynnissä se tekee iskuja voimalla yhtäälle ja toisaalla on rauhallisempaa. Siellä, missä on kovemmat taistelut, perustetaan kenttäsairaaloita (vrt. New York ja Uusimaa) ja koitetaan estää taistelujen leviäminen muualle. Kaikkialle vihollinen tekee inhottavia iskuja ja lamauttaa yhteiskunnan, ei yksin Suomessa, vaan kaikkialla.

Ihan jo kriisipsykologiankin mukaan jossain kohtaa tullaan tilanteeseen, missä luultavasti joudutaan toteamaan, että sissisodasta ja alueellisesti yltyvistä (tauti)konflikteista alkaa syntyä arkipäiväinen tilanne. Tällöin joudumme ottamaan kantaa siihen, annammeko vihollisen lamauttaa koko yhteiskunta, koska pidämme shokkivaiheessa ja osin toimintavaiheessa asetetuista rajoituksista tiukasti kiinni.

Nyt tullaan kohti sitä uutta normaalia. Millainen se sitten tulee olemaan, on tärkeä kysymys. Tällöin pitää avoimesti kyetä keskustelemaan tavoitteista, strategioista ja taktiikoista. Yksi klassisimmista sotateoreetikoista Carl von Clausewitz antaa teoksessaan ”Sodankäynnistä” hyvän määritelmän näille termeille: päämääränä/tavoitteena on voitto, eli tilanne, minkä kanssa haluaa/voi elää, strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen ja taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa.

Sanna Marinin hallitus otti poliittisen propagandan perusopit käyttöön

Ehkä kuuluisin sotateoreetikko, kiinalainen Sunzi, satoja vuosia vanhassa kirjassan Sodankäynnin taito, tekee tärkeän perusmääritelmän: ”Strategia = missä taistelut käydään?”

Strategia: pitää hoitokapasiteetti riittävänä. Taktiikka: Eristetään yli 70-vuotiaat. Onko tästä käyty keskustelua, kun nyt näyttää siltä, että tavoite saavutetaan kepeästi?

Strategia: estää taudin hallitsematon leviäminen. Taktiikka: suljetaan koulut, rajoitetaan yleisötilaisuuksia ja kokoontumisia, suljetaan Uusimaa ja maamme rajat jne. Näyttää tuottavan tuloksia.

Strategia: estää talouden romahdus. Taktiikka: yritystuet, työttömyys- ja lomautuskorvaukset. karanteenituet. Tjaa… tuloksellisuus jää nähtäväksi. Homma on kangerrellut vakavasti ainakin alkuun. Ravintoloiden avaamisratkaisuun, anniskelurajoituksiin jne. pitää saada järkeä.

Onhan näitä lisääkin. Von Clausewitzia mukaillen päämääränä/tavoitteena on saavuttaa tilanne, minkä kanssa haluaa/voi elää. Minulle suljettu Suomi, missä yli 70-vuotiaat ovat karanteenissa määräämättömän ajan ei ole sellainen. Myöskään koulujen suljettuna pitäminen ei pidemmän päälle ole järkevä vaihtoehto, mutta nehän ehdittiin jo avata, liian kiireisesti tosin. Mielestäni.

Mielestäni näistä kysymyksistä pitäisi käydä avointa keskustelua niin eduskunnassa kuin lehdistössä, etenkin eduskunnassa. Kysymykset, ongelmat ja niiden ratkaisut vaikuttavat maamme tulevaisuuteen ja arkipäiväämme jatkossa.

Orban Light. Mitä? Onko hallitus nyt sokaistunut vallan ja tilanteen hallinnan tunteesta? Marin närkästyy, kun oppositio esittää aiheellisia kysymyksiä tavoitteista. Keskustelua ei ole syntynyt parlamentissamme. Hallitus tiedottaa kyllä huomenna, pitäkäähän kansanedustajat nyt turpanne kiinni älkääkä kyselkö turhia. Tuollaista asennetta voidaan kuvata tyyliin Orban Light, uusi normaali.

Kun kriisissä edetään uuden suuntautumisen vaiheeseen, voidaan todeta, että maailmani on tietyiltä osin muuttunut. Eletään sitten sen kanssa. Tapahtunut asia ja sen muovaamat uudet olosuhteet alkavat hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta itsestä. Tapahtunut voi jäädä arveksi, mutta sen kanssa pystyy elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti.

Itse en haluaisi, että uusi poliittinen normaali olisi hallituksen itsevaltaista sanelukulttuuria ja vallankäyttöä. Toimivassa demokratiassa tarvitaan avointa keskustelua, etenkin tällaisessa tilanteessa, missä elämme kriisin keskellä ja olemme vasta hahmottamassa tapahtunutta. Hallitus ja sitä johtava pääministeri luonnollisesti kantavat vastuun tehdyistä ratkaisuista. Toivottavasti valtiattaren osaaminen, ymmärrys ja suuri viisaus riittää. Lukisin mielelläni kahdenkymmenen vuoden kuluttua historiankirjoista, että tehdyt ratkaisut olivat oikeita.

Lopuksi: Johdannossa esittämiini uusiin muoti-ilmaisuihin, kuten esi-ihmisen ilmastoahdistukseen, palaan sitten tulevassa blogikirjoituksessani. Tämäkin liittyy nimittäin läheisesti uuteen termihygieeniseen normaaliin. Olethan kuulolla.

Nyt on kiire

Kiire takaisin kouluun

Päätöksenteon kiire

Kiireessä syntyy vain sutta ja sekundaa. Turha hätiköinti ja kiire tuntuu leimaavan Suomen koronapäätöksiä. Ensin hätäiltiin hengityssuojain kaupoissa ja nyt hötkytään kiireessä koulujen avaamisen kanssa. Kun koulut suljettiin, oli koronatartuntojen määrä Suomessa yhteensä 40 kpl. Nyt uusia tartuntoja ilmenee 100 kpl joka päivä ja kokonaistartuntojen määrä on noin 5000, kuolleitakin on jo yli 200. Nyt jostain syystä onkin sitten kiire avata koulut kahdeksi viikoksi, "koska lapset eivät tartuta" ja samaan aikaan kouluissa pyritään välttämään kokoontumisia ja suuria ryhmäkokoja. Koulujen kaksi viikkoa ei tule olemaan normaalia koulunkäyntiä vaan silkkaa uuteen epänormaaliin totuttautumista. Nyt järki päähän ja koulut edelleen kiinni.

Ensin oli kiire sulkea koulut ja Uudenmaan rajat. Sitten tuli kiire avata Uudenmaan rajat ja koulut. Välissä oli myös kiire tilata hengityssuojaimia ja maskeja, koska ensin ei ollut kiire. Sitten kiireessä tilattiin mitä sattuu ja syytettiin kiireessä valittuja tavarantoimittajia ulosottovelkaiseksi pikavippihuijariksi ja talousrikoksista tuomituksi huithapelikauneusalanyrittäjäksi. Kiireessä jäädytettiin kiireisesti tilattujen sekundatavaroiden toimittajille maksetut varat ja annettiin kiireessä vähän potkujakin.

Sitten olikin jo kiire löytää syyllisiä ja saada lisää päitä pölkylle. Virkamiehet, kunnat, ministerit, tiedeyhteisö, THL, STM, HVK, FBI, CIA, FNL, PLO, IRA jne. THL toimitti kiireessä totuudenmukaista ja vaihtelevaa tietoa koronauhasta, mutta totuuden ja ennusteiden sisältö vaihteli pilvisyyden mukaan. Ensin korona ei kosketa kuin Kiinaa, sitten ei ainakaan Eurooppaa, sitten ei nyt ainakaan Suomea, sitten ei ainakaan Kainuuta, koska siellä ei ollut ilkeää virusta vielä tavattu.

Nyt Kainuu on väkilukuun suhteutettuna yksi Suomen pahimmista taudin leviämisalueista. Sitä ennen kuitenkin piti sulkea Uusimaa, jottei Länsi-Pohjaan ja Kainuuseen mökille haikailevat uusmaalaiset tartuta paikallisia.

Yllä kuvattu kertoo siitä, kuinka vaikeaa täysin uudenlaiseen uhkaan on varautua, vaikka varautumissuunnitelmia onkin tehty jo vuosikausia etukäteen. Kiire tuli silti ja varautumissuunnitelmat piti laatia uudestaan. Kaiken piti olla kunnossa, mutta kiire tuli kaikille. Yhden kiire johti toisen kiireeseen ja, kuten tunnettua, kiireessä ei synny kuin sutta ja sekundaa. Kiireessä virheiden määrä kertaantui kuin koronatartunnat konsanaan.

Kiireessä sitten alkoi syyttävä sormi osoitella joka puolelle ja noitia alettiin vainota. Laitettiinpa pomoja roviolle ja ministerien tuolit alkoivat tutista. Tämä johti ikävään syyttelyn kierteeseen ja lisääntyvään hätäilyyn juuri silloin, kun kaikkien päätöksiä tekevien ja päätöksenteolle tärkeää tietoa tuottavien tahojen olisi pitänyt huokaista kerran ja edetä rauhassa… Mutta kun nyt on kiire! Kiireessä syntyy vain…

Olisi hauska hypätä parinkymmenen vuoden päähän lukemaan historioitsijoiden tulkintoja vuonna 2020 raivonneesta koronapandemiasta ja sen seurauksista päätöksenteolle ja päätöksenteon perusteille. Mitä historiankirjat kertoisivat tästä ajanjaksosta silloin?

Koulusta kiireesti mummolaan

Koulut ja päiväkodit piti sulkea kiireellisesti maaliskuussa, kun koronatartuntoja Suomessa oli 10.3. kaikkiaan 40 kpl. Tähän perustuen alettiin valmistella etäopetukseen siirtymistä 17.3. alkaen. Tätä ennen senioriväestöä oli jo kehotettu noudattamaan karanteeninomaista eristäytymistä ja oli hallituksen taholta annettu esityksiä massakokoontumisten välttämiseksi.

Jostain syystä nyt huhtikuun lopulla, kun Suomessa on 4995 tartuntaa, sairaaloissa hoidettavia 187 ja kuolleita 211, onkin jo kiire avata koulut ja päiväkodit, koska lapsiin korona ei kiireellisesti tulkittuna tartu, ja jos tarttuukin, niin he eivät varmaan ainakaan tartuta. No ei sitten, jos THL ja ministeri niin sanoo.

Kun aikuiset eivät seniorivanhempiaan saa käydä ilostuttamassa, niin lapsethan sinne voi sitten lähettää ilostuttamaan isovanhempien arkea, vaikka suoraan koulunpenkiltä jo kotimatkalla. Kouluthan ovat siksi turvallisia, kun korona ei lapsia kosketa. Tähän olisi tietysti kiva saada sovellusohje. Mikä olisi sopiva ikäraja, jota nuoremmat eivät ole koronariskejä? 12 vuotta? Sehän on sellainen sopiva alakoululaisen ikäraja; ovat lapsia vielä. Mutta mitä jos täyttää 13 ennen kuin kesäloma alkaa? Mitä jos kiireessä sovittaisiin näin alkuun, että kolmosluokkalaiset ovat turvassa ja sitä vanhemmat harmaavyöhykettä. Mustan surman raja kulkee tiukasti sitten yläastetta käyvien kohdalla.

Sovellusohjeeseen tulisi kirjata myös hyvät perustelut sille, miksi luokkakoot puolitetaan ja koulun ruokalassa käydään vain pienryhmissä, kun lapset eivät tartuta. Eskarissa ja päiväkodeissa meno jatkuu ennallaan 14.5. alkaen, kuin koronaa ei koskaan olisi ollutkaan, koska niin pienet lapset eivät... Niin.

Hei hulinaa!

Nythän on niin, että varmaankin opettajat katsovat omaan napaan. Korona taisi viedä kansankynttilöiden solidaarisuuden ja moraalin, kun näin yllättäin nyt vastustavat parin viikon kouluspurttia. On niillä häpyä väittää, että kahden viikon lähikoulusta ei ole hyötyä, ennemminkin haittaa, mokomat opettajanlaiskimukset ja vätykset.

Vielä eilen ylistettiin opettajia, jotka joutuivat sopeutumaan ja sopeuttamaan koko opetustilanteen koululuokasta etäyhteyden varaan. Alkukankeuksien jälkeen homma lähti toimimaan hyvin ja kiitosta on lopulta sadellut niin opettajakunnasta, oppilailta kuin suurelta yleisöltäkin.

Nyt pitää kiireesti päästä kahdeksi viikoksi takaisin koulun penkeille ja siirtää nyt jo miltei rutiiniksi muodostunut väliaikainen turvallisuussyistä tapahtuva etäopetus taas luokkatilaan. Minä opettajan roolissa työskennelleenä uskallan kaikessa kiireessä väittää, että 14.5. alkaa viikon pari kestävä hälinäkausi, kun kouluissa ei kuitenkaan voi palata normitilanteeseen; normiopetus normiluokassa normiryhmissä normiruokailujen ja normivälituntien säestämänä.

Nyt ei olla kahdeksi viikoksi palaamassa uudelleen normaaliin, vaan taas uuteen epänormaaliin, kun kukaan (ei rehtorit, opettajat eivätkä oppilaat) tiedä miten koulupäivät järjestyvät. Rankimmaksi tämä käy varmaan opettajille, jotka pyörittävät nyt etäkoulua ja samaan aikaan joutuvat alkaa jo suunnittelemaan uuden pari viikkoa kestävän epänormaalin järjestämistä. Hulinaa ja vilskettä tiedossa siis. Järjettömyyden tässä kruunaa se, että viimeisellä kahdella viikolla ei ole juuri mitään merkitystä arvosanojen kannalta. Ne on jo suurelta osin päätetty.

Ihan jo lastensuojelullisistakin lähtökohdista pitää kaikki oppilaat ennen kesälomia kuitenkin kerätä kasaan vielä kerran ja kysyä koulussa, että mitenkäs rakas Liisa-Petteri jakselet. Hakkaako faija ja vetääkö mutsi viinaa? Päästään sitten katsos juttelemaan lastensuojelun kanssa. Ai niin… kesäloma alkaa kohta. No palataan asiaan sitten syksyllä. Varataan vaikka kuraattorille aika.

Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava, sanoi Rooman senaattori Cato aikanaan jokaisen senaatissa pitämänsä puheen päätteeksi. Minulla ei ole mielipidettä Karthagon tuhoamisen suhteen, mutta muuten olen sitä mieltä, että jätettäisiin kiireessä tehdyt hölmöt päätökset tekemättä.

Nyt on kiireessä hötkytty suuntaan jos toiseen ja tehty kiireellisiä päätöksiä kiireessä kerätyn epävarman tiedon varassa. Ei Donald Trumpin lääketieteellinen neuvonantaja Anthony Fauci, THL:n terveysturvallisuusosaston johtaja Mika Salminen kuin Sanna Marin tai koulujen avaamisen puolesta raivoava opetusministeri Li Anderssonkaan tiedä koronaviruksen sielunelämästä vielä juuri mitään. Siksi kaikkien näiden tahojen olisi paras pitää suu supussa ja välttää kiireessä hätiköintiä. Parhaiten tässä tuntuu onnistuneen Trumpia suitseva Fauci.

Mukavaa eristysvappua kaikille!