Karanteeni vai ei karanteeni, karanteeninomainen tila, pidättäytyminen sosiaalisista tilanteista, kokoontumisrajoitukset, ravintoloiden sulkeminen ja aukiolorajoitukset, turvaväli, palohenkilö tai paloihminen, esihenkilö tai esi-ihminen, perähenkilö tai peräihminen ja pannaan perään nyt vielä ilmastoahdistus.
Tässäpä olikin liuta monen huulilla olevia uudissanoja ja renessanssin kokeneita ilmauksia, jotka ollaan ottamassa käyttöön matkalla kohti uutta normaalia. Niin, uusi normaali, siinäpä vasta kuningassana. Tosiasiassa minua on alkanut risomaan koko edellä mainittu litania, ja etenkin uusi normaali sekä… koronakoronakorona. Onko kyseessä nyt uuden normaalin mukaisen koronaeristäytymisen aiheuttama mökkihöperöityminen vaiko aito hämmennys uuden normaalin edessä?
Uusi normaali
Kuuluuko uuteen normaaliin nyt jatkossa sitten esimerkiksi pidättäytyminen sosiaalisista tilanteista sekä seniorikansalaisten karttaminen ja sulkeminen karanteeninomaiseen tilaan? Moni seniori on itse asiassa paljon paremmassa kunnossa ja vähemmän riskivyöhykkeellä kuin hieman ylipainoinen ja tupakoiva keskiverto Heikkimarjo, jonka jopo on seissyt alakerran pyörävarastossa pölyyntymässä viimeiset viisi vuotta.
Ikä on vain numeroita. Paino on vain numeroita. Montako tupakkia menee päivässä, sekin on vain numeroita. Nämä kaikki ovat koronan suhteen ikäviä numeroita, koska tuo inhottava virus iskee pahiten tällaisiin numeroihin. Ihan yleisen edun nimissä pitäisi varmaan määrätä karanteenin omaiseen tilaan varmuuden vuoksi myös esim. liian paljon polttelevat, liian suuren painoindeksin omaavat ym. riskihenkilöt, jotta sairaanhoidon kapasiteetti ei vaarantuisi.
Riskihenkilöt (miehet, naiset ja muunsukupuoliset sekä ne, jotka eivät sukupuoltaan halua ilmaista) voitaisiin uudessa normaalissa pitää sisätiloissa, koska uusimpien arvioiden mukaan korona ei nyt ole katoamassa ihan heti.
Ravintolat ja iltakerhot on avattava – hallitus tietää miten
Ravintoloiden pitää mielestäni lopettaa vahvojen juomien anniskelu klo 18 ja oluthanojen pitää sulkeutua viimeistään klo 21. Yökerhot tulee muuttaa iltapäivä- tai iltakerhoiksi, koska joidenkin viranomaisten ja hallituksen arvioiden mukaan korona tarttuu myöhään illalla ja yöllä ilmeisesti tehokkaammin kuin päiväsaikaan. Tai en nyt ole itse ihan selvillä, miksi anniskelurajoituksiin ollaan nyt kaavailemassa tiukennettuja kellonaikoja.
Uuteen normaaliin totuttautuessa voi mennä hetki aikaa, mutta toisaalta, kun ravintolat on mahtikäskyllä nyt suljettu, niin varmaankin niiden avautumista odottava kansa on uudessa normaalissa vain iloinen, kun taas saa mennä ravintolaan. Tanssilattialla saisi mielestäni olla vain alle 10 henkilöä kerrallaan ja ravintoloissa saisi tartuntavaaran pienentämiseksi olla käytössä vain 10 % asiakaskapasiteetista. Väännetään tämäkin nyt rautalangasta. Uudessa normaalissa 400 asiakaspaikkaa omaava iltakerho saisi ottaa 40 asiakasta kerrallaan ja 40 asiakaspaikan gourmethampurilaisravintolassa saisi istua 4 ihmistä kerrallaan. Tästä voin tosin joustaa.
No eipä muuta kuin nyt kiireen vilkkaa avaamaan ravintoloita. Normilaskuopin mukaan 90 % liikevaihdosta jäisi saamatta, kun asiakkaita on vain 10 % entisestä. Äkkiseltään tämä saattaa kuulostaa epäoikeudenmukaiselta ravintoloitsijoita kohtaan, mutta hätä on jo keinot keksinyt. BF, ei best friend, vaan Business Finland, jakaa kehittämisrahaa uusien innovatiivisten liikeideoiden ja bisnesmallien kehittelyyn. Ravintoloissa ja iltakerhoissa voisi toimia esimerkiksi pikailtapäiväkännit, jolloin asiakasvirtaama olisi nopeampaa. Ei jäädä istuskelemaan, vaan vetäistään ne kännit nopeasti ja annetaan paikka seuraavalle, kun sinut talutetaan taksiin. Hei! Taksifirmoilla on viime aikoina ollut vaikeaa. Tässä tuli nyt samalla osaratkaisu siihenkin.
Ne ravintolat, jotka ottavat käyttöön koronariskiseurantajärjestelmän, saavat nostaa kapasiteettiaan harkinnanvaraisesti jopa 20 %:iin. Tämä edellyttää seuraavia toimenpiteitä: asiakkaalla on oltava immuniteettitodistus, painoindeksitodistus, ikäpassi, koronakortti (todistaa, että on läpäissyt 2 tuntia kestävän ”Näin toimit korona-aikana -verkkokurssin) jne. Ravintolakäynnin jälkeen on alistettava itsensä 14 vuorokauden karanteeniin tai karanteenin omaiseen tilaan.
Nyt lähti mopo keulimaan minullakin. Aidosti olen siinä mielessä ns. Ruotsin mallin kannattaja, että luotetaan edes hitusen ihmisten omaan arvostelukykyyn. Tiedän hyvin, ettei se kaikkien kohdalla toimi ja ylilyöntejä tapahtuu, sillä mukaan mahtuu aina vastuullisia kansalaisia sekä itsekkäästi käyttäytyviä pölkkypäitä. Uskon, että suurin osa meistä kuitenkin on näitä ensin mainittuja.
Kun ravintoloita koskevista rajoituksista koskevia päätöksiä tehdään, olisi hyvä, että aidosti mukaan keskusteluun otettaisiin myös ravintola-alan asiantuntijoita, esim. MaRa. MaRa on matkailu- ja ravintolapalvelualan yrittäjien ja työnantajien edunvalvoja ja uskoakseni sieltä löytyy paljonkin perusteltuja arvioita ja mielipiteitä liittyen ravintoloiden avaamiseen.
Kriisipsykologian perusteet
Hallituksen mopo on lähtenyt keulimaan nyt oikein kunnolla. Poikkeustilan tuoma valta sokaisee. Ei täällä nyt Unkarin Viktor Orbanin kaltaiseen uuteen yksinvaltiuteen olla vielä menty, mutta totuuden nimissä on sanottava, että hallituksen niukan tiedotuksen, ja miltei salaileva linja, on hienonhienoinen uhka avoimelle parlamentarismille. Ihan syystä kokoomus ja perussuomalaiset ovat kritisoineet hallituksen ”salakabinettipolitiikkaa”.
Koronapandemian iskiessä maailmalle ja myös Suomeen, ensireaktio oli pelästyminen, shokki. Sitä seurasi nopeasti reaktiovaihe, eli alettiin toimimaan. Siteeraan psykologian oppikirjoja: ”Sokkivaiheen jälkeen seuraa reaktiovaihe, jonka aikana ihminen alkaa vähän kerrassaan kohdata järkyttävän tapahtuman ja yrittää muodostaa käsitystä siitä ja sen merkityksestä.”
Nyt on tutkailtu uutta uhkaa suunnalta, jos toiselta. Talvisotavertaukset ovat vilisseet valtionpäämiesten huulilla ja lehdistössä. Nyt on sota! Sota koronaa vastaan. On ymmärrettävää, että sotatilassa määrätään poikkeuslakeja ja otetaan poikkeustilan säännökset käyttöön. Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että korona julisti maailmansodan ihmiskuntaa vastaan ja kotirintamaa on suojeltava.
Kaikki kantavat kortensa kekoon ja rintamakarkureita rankaistaan… Hmm… sakoilla? Ainakin paheksunnalla ja somemielipiteillä. Kuka on nähnyt tottelemattomia ”vanhuksia” kaupassa ja lenkkipoluilla? Käsi pystyyn! Ovat ne sitten vastuuttomia nuo vanhalta näyttävät, jotka vapaana tuolla vilistävät. Niidenhän piti olla karanteenissa. Katupartioita onneksi vielä ei olla otettu käyttöön. Palataan tähän kohtapuoliin. Joitain syyllisiä on kuitenkin löydettävä ja mahdollisesti rankaistava.
Paluu kriisipsykologian pariin. Kriisin vaiheet: shokkivaihe, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe. ”Käsittelyvaiheessa kriisin aiheuttanut tapahtuma aletaan ymmärtää. Tapahtumaa ei enää kielletä, vaan sen käsitetään olevan muutoksineen ja menetyksineen totta. Ihminen alkaa olla valmis kohtaamaan tapahtuman kaikki ulottuvuudet ja oman muuttuneen tilanteensa.”
Nyt lienemme edelleen reaktiovaiheessa. Saamme tietoa lisää ja tieto muuttuu koko ajan. Shokkivaiheessa laitettuja rajoituksia on osin alettu purkamaan. Saan kuitenkin kuulla, että sotatila jatkuu edelleen. Presidentti vilahtaa TV:ssä ja toteaa, että kyllä me jaksamme, olemme vahvempia kuin uskommekaan. Sisulla ja taistelutahdolla tästä selvitään.
En voi välttyä ajattelemasta vertauksia talvisodan henkeen. Nyt tapetaan se vihulainen, sanoo pääministeri, mutta hänen neuvonantajansa THL:ssä spekuloivat samaan aikaan, antaen erilaista tietoa vuoron perään. Eduskunta ei saa hallitukselta vastauksia Suomen taistelustrategiasta, ei edes siihen tärkeimpään kysymykseen: Mikä on Suomen tavoite tulevissa taisteluissa? Puolustustaistelu ja vihollisen etenemisen hidastaminen vai voitto ja kymmenen pistettä?
Parlamentarismin uusi normaali ja sodankäynnin taito
Viktor Orban päätti reilusti jatkaa rajoittamatonta valta-asemaansa Unkarissa ikuisuuteen, tai ainakin niin kauan kuin hän haluaa., sodassa kun ollaan. Toisessa maailmansodassa meillä oli selvät rintamalinjat. Vietnamin sodassa amerikkalaiset sotivat siellä täällä iskuja tekevää vihollista vastaan. Vallattiin kovissa taisteluissa kukkula X ja lähdettiin voittajana tukikohtaan takaisin, jolloin vihollinen palasi kukkulalle X. Se ei sodan edetessä enää haitannut, koska olimme voittaneet jo kukkulan X. Seuraavana vuorossa oli jo laakso Z ja sama tarina uudelleen.
Sodankäynti on muuttunut menneistä päivistä. Ei taida tulla enää rintamalinjojen aikaa, vaan sodat ovat konflikteja, joita käydään monessa paikassa samaan aikaan. Jos sotavertauksia halutaan käyttää, niin vastassamme on kaikkia sotajoukkoja pirullisempi ja ovelampi vihollinen. Sissisodankäynnissä se tekee iskuja voimalla yhtäälle ja toisaalla on rauhallisempaa. Siellä, missä on kovemmat taistelut, perustetaan kenttäsairaaloita (vrt. New York ja Uusimaa) ja koitetaan estää taistelujen leviäminen muualle. Kaikkialle vihollinen tekee inhottavia iskuja ja lamauttaa yhteiskunnan, ei yksin Suomessa, vaan kaikkialla.
Ihan jo kriisipsykologiankin mukaan jossain kohtaa tullaan tilanteeseen, missä luultavasti joudutaan toteamaan, että sissisodasta ja alueellisesti yltyvistä (tauti)konflikteista alkaa syntyä arkipäiväinen tilanne. Tällöin joudumme ottamaan kantaa siihen, annammeko vihollisen lamauttaa koko yhteiskunta, koska pidämme shokkivaiheessa ja osin toimintavaiheessa asetetuista rajoituksista tiukasti kiinni.
Nyt tullaan kohti sitä uutta normaalia. Millainen se sitten tulee olemaan, on tärkeä kysymys. Tällöin pitää avoimesti kyetä keskustelemaan tavoitteista, strategioista ja taktiikoista. Yksi klassisimmista sotateoreetikoista Carl von Clausewitz antaa teoksessaan ”Sodankäynnistä” hyvän määritelmän näille termeille: päämääränä/tavoitteena on voitto, eli tilanne, minkä kanssa haluaa/voi elää, strategia on oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen ja taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa.
 |
| Sanna Marinin hallitus otti poliittisen propagandan perusopit käyttöön |
Ehkä kuuluisin sotateoreetikko, kiinalainen Sunzi, satoja vuosia vanhassa kirjassan Sodankäynnin taito, tekee tärkeän perusmääritelmän: ”Strategia = missä taistelut käydään?”
Strategia: pitää hoitokapasiteetti riittävänä. Taktiikka: Eristetään yli 70-vuotiaat. Onko tästä käyty keskustelua, kun nyt näyttää siltä, että tavoite saavutetaan kepeästi?
Strategia: estää taudin hallitsematon leviäminen. Taktiikka: suljetaan koulut, rajoitetaan yleisötilaisuuksia ja kokoontumisia, suljetaan Uusimaa ja maamme rajat jne. Näyttää tuottavan tuloksia.
Strategia: estää talouden romahdus. Taktiikka: yritystuet, työttömyys- ja lomautuskorvaukset. karanteenituet. Tjaa… tuloksellisuus jää nähtäväksi. Homma on kangerrellut vakavasti ainakin alkuun. Ravintoloiden avaamisratkaisuun, anniskelurajoituksiin jne. pitää saada järkeä.
Onhan näitä lisääkin. Von Clausewitzia mukaillen päämääränä/tavoitteena on saavuttaa tilanne, minkä kanssa haluaa/voi elää. Minulle suljettu Suomi, missä yli 70-vuotiaat ovat karanteenissa määräämättömän ajan ei ole sellainen. Myöskään koulujen suljettuna pitäminen ei pidemmän päälle ole järkevä vaihtoehto, mutta nehän ehdittiin jo avata, liian kiireisesti tosin. Mielestäni.
Mielestäni näistä kysymyksistä pitäisi käydä avointa keskustelua niin eduskunnassa kuin lehdistössä, etenkin eduskunnassa. Kysymykset, ongelmat ja niiden ratkaisut vaikuttavat maamme tulevaisuuteen ja arkipäiväämme jatkossa.
Orban Light. Mitä? Onko hallitus nyt sokaistunut vallan ja tilanteen hallinnan tunteesta? Marin närkästyy, kun oppositio esittää aiheellisia kysymyksiä tavoitteista. Keskustelua ei ole syntynyt parlamentissamme. Hallitus tiedottaa kyllä huomenna, pitäkäähän kansanedustajat nyt turpanne kiinni älkääkä kyselkö turhia. Tuollaista asennetta voidaan kuvata tyyliin Orban Light, uusi normaali.
Kun kriisissä edetään uuden suuntautumisen vaiheeseen, voidaan todeta, että maailmani on tietyiltä osin muuttunut. Eletään sitten sen kanssa. Tapahtunut asia ja sen muovaamat uudet olosuhteet alkavat hiljalleen muuttua osaksi elämää ja kokemusta omasta itsestä. Tapahtunut voi jäädä arveksi, mutta sen kanssa pystyy elämään, eikä se ole mielessä jatkuvasti.
Itse en haluaisi, että uusi poliittinen normaali olisi hallituksen itsevaltaista sanelukulttuuria ja vallankäyttöä. Toimivassa demokratiassa tarvitaan avointa keskustelua, etenkin tällaisessa tilanteessa, missä elämme kriisin keskellä ja olemme vasta hahmottamassa tapahtunutta. Hallitus ja sitä johtava pääministeri luonnollisesti kantavat vastuun tehdyistä ratkaisuista. Toivottavasti valtiattaren osaaminen, ymmärrys ja suuri viisaus riittää. Lukisin mielelläni kahdenkymmenen vuoden kuluttua historiankirjoista, että tehdyt ratkaisut olivat oikeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti