torstai 27. elokuuta 2020

Nationalismi, globalismi ja Suomen kolonialistinen historia

Nationalismista on tullut uusi kirosana jota vihataan ja pelätään. Sitä pyritään nykyään käyttämään vain negatiivisessa yhteydessä. Nationalistiset voimat uhkaavat globalismia, joka puolestaan tuntuu olevan hyveistä suurin. Globalismista puhuvat hyväosaiset solidaariseen maailmankansaan uskovat liberaalit ja he tuomitsevat nationalistit taantumuksellisina konservatiiveina. Konservatiivisuus on myöskin kirosana liberaalipiireissä. Perkele vieköön, kiroilu on lisääntynyt näinä aikoina!

Jos nationalismia ei olisi, ei olisi myöskään Suomea, emmekä olisi hyvinvointivaltiosta käsin pähkäilemässä nationalismin kamaluutta, ainakaan suomeksi. Venäjä, tsaareilla tai ilman, olisi kyllä olemassa ja luultavasti myös Ruotsi, Tanska, Hollanti, Ranska, Britannia ja Itävalta (hmm... ehkä).



Saksa olisi muutama saksaa puhuva kuningaskunta, luultavasti. Belgiasta, EUn kehdosta, on hyvin vaikea sanoa mitään, koska, vaikka kuningaskunta onkin, se on eurooppalainen epävaltio, minkä jakavat flaamit ja frankit. Ehkä se on reliikki siitä nationalismia edeltäneestä territoriaalisesta kuningaskuntamaailmasta.
Espanjaa yhtenä valtiona tuskin olisi, vaan ainakaan ei Italiaa, ei missään tapauksessa, sillä vasta Giuseppe Garibaldi sai italiaa puhuneet pikkuvaltiot yhdistymään. Palataan siihen pienen syrjähypyn jälkeen.


Nuori Italia (la giovine Italia) -järjestön tavoitteena oli Italian vapauttaminen Itävallan hallinnasta, aivan samalla tavoin kuin fennomaanit samoihin aikoihin alkoivat puuhata Suomen vapauttamista Venäjän sorron alta.
Venäjän alaisena oleminen näyttäytyi alkuun houkuttelevana vaihtoehtona, koska Ruotsi oli kolonialisoinut itäistä osaansa satoja vuosia. Verot maksettiin emämaahan, jos näin saa sanoa. Tsaari lupasi Itä-Ruotsille ja sitä asuttavalle suomea puhuvalle kansalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. No eihän niitä saatu. Veronkerääjä tosin vaihtui ja tätä pääosin suomenkielistä territoriota alkoi kolonialisoimaan idässä oleva ruhtinaskunta.
Tsaarien alla oleva Suomen kansa (nykyään ei positiivisessa mielessä saa kansa-sanaa oikein käyttää) oli siis ollut joukko Suomenmaalla pääosin suomea puhuvia ihmisiä. Maaniset ruotsia puhuvat tyypit alkoivat yhä kovemmin äänenpainoin vaatia tsaarilta erioikeuksia. Suomi suomalaisille!
Perkele vieköön, en olisi arvannut, se alkoi jo noin kauan sitten, sanoisi globalistiliberaali tänään. Ei Suomea, ei rajoja, vaan Eurooppa ihanainen. Tai miksi piirtää rajat Euroopan laitamille, otetaan koko Aasia ja Afrikka mukaan.
Runeberg, Lönnroth, Snellman ja Topelius olivat suomalaisia maanisia kansankiihkoilijoita, fennomaaneja. He nostivat miekat pystyyn (kynät itse asiassa) ja alkoivat taistella nationalistista taistelua, jotta Suomen kansa pääsisi kolonialistisista riistoherroista eroon. Kun nyt kiroillaan, niin antaa mennä, perkeleen etnonationalistit!
Italiaan takaisin, per favore! Ranskan hävittyä Napoleonin sodat järjestettiin vuonna 1815 Wienin kongressi, joka piirsi uudelleen Euroopan rajat. Kongressi jakoi Italian niemimaan pieniin osiin. Pohjois-Italian Lombardia ja Venetsia tulivat osaksi Itävaltaa ja muu osa nykyistä Italiaa jaettiin kuuteen valtioon, jotka olivat Sardinian kuningaskunta, Parma, Modena, Toscanan suurherttuakunta, Kirkkovaltio ja Molempain Sisiliain kuningaskunta. Sitten tuli se hemmetin Garibaldi, joka yhdisti italiaa puhuvan porukan yhdeksi kansallisvaltioksi. Garibaldi oli kansallissankari, joka lopetti pienten kuningaskuntien nahistelun ja loi edellytykset valtion teollistumiselle ja yhtenäiselle kulttuurille. Kysynpä nyt ja lopetan Italiasta jankuttamisen: Onko se paha juttu, että Italia on olemassa yhtenä valtiona italialaisen kulttuurin kehtona?
Tällaisena loukkaantumisen aikana (loukkaantumisesta on tullut yksi moraalihyveistämme ja jaloimpana se esiintyy toisen puolesta loukkaantumisena), on vaarallista puhua positiiviseen sävyyn kansallisylpeydestä ja nationalismista. Siitä puhuvat ja ilosta Suomen lippua heiluttavat tuomitaan hyvin herkästi fasisteiksi, vähintään persuiksi. Persu-sanasta on tullut vielä yksi uusi kirosana, perkele!

keskiviikko 26. elokuuta 2020

In the ghetto - Kontula, Suvela, Kirstinmäki ja Korso?




Getto tai ghetto on asuinalue, joka on eriytynyt tietyn etnisen tai kulttuurisen ryhmän alueeksi. Getto on usein kaupungin köyhempää aluetta. 

Ghetto tai getto on juutalaiskorttelin nimitys. Sana tuli alkujaan italian valimoa tarkoittavasta sanasta: vuonna 1516 Venetsian juutalaiset pakotettiin asumaan valimon alueelle, Venetsian ghettoon. 




Gettoutumisesta ja segregaatiosta puhutaan usein samassa merkityksessä ja asiayhteydessä. Segregaatio, sosiaalinen segregaatio eli eriytyminen on termi, joka tarkoittaa eri sosiaalisten ryhmien eriytymistä toisistaan omille alueilleen kaupungin sisällä. Se viittaa eri alueiden välille syntyviin eroihin, joita voivat olla esimerkiksi erilaiset elämäntavat, tuloerot, hyvinvointierot, kulttuurilliset ja kielelliset erot sekä muut sosiaaliset erot. Ilmiötä on yleisesti pidetty ongelmallisena. 
Suomessa segregaatio on perinteisesti ollut poikkeuksellisen vähäistä, mutta 2000-luvun alkupuolelta lähtien se on kiihtynyt suuremmissa kaupungeissa. 
Jos ilmiötä pidetään kielteisenä ja ongelmallisena myös Suomessa, siihen pitäisi puuttua. Toistaiseksi en ole havainnut juuri mitään sen suuntaisia yrityksiä. Mistä se johtuu? Kaupungin tai kunnan maankäyttö- ja asuntopolitiikalla tähän kielteiseen ilmiöön voidaan vaikuttaa. Nyt näyttää kuitenkin siltä että siihen ei olla osattu tai haluttu puuttua tarpeeksi jämäköin ottein. Miksi? 
Tukholman, Malmön ja Oslon esimerkit osoittavat, että kyseessä on erittäin tärkeä turvallisuuteen ja asumisviihtyvyyteen liittyvä asia. Tämä puolestaan on erittäin tärkeä kaupungin houkuttelevuuteen liittyvä asia ja vaikuttaa mm. yritysten sijainti- ja investointipäätöksiin, täten myös syntyviin työpaikkoihin ja työllisyyteen. 
Kaupunkien lisääntyvää segregoitumista ei siis kannata sivuuttaa. Espoossa 2/3 uusista muuttajista on vieraskielisiä, joista suuri osa muuttaa mieluiten "omiensa" pariin. Se synnyttää gettoja. Kannattaisiko nyt entistä tarmokkaammin puuttua tähän ongelmaan. Minä puhun nyt siis ongelmasta, joka kasvaa yhä suuremmaksi.  
Kun lumipallo vyöryy alaspäin, niin alussa se on helpompi pysäyttää.  Toimitaan siis jo nyt! 


Hallituksen toiminta ei edistä integraatiota 


Kun hallitusohjelmassa puhutaan esimerkiksi asumispolitiikan yhteydessä segregaation eli alueellisen eriytymisen estämisestä yhtenä tärkeänä poliittisena tavoitteena ja toisessa kohdin yksilön velvollisuuksista toisiaan ja yhteiskuntaa kohtaan niin miksi katsomme läpi sormien yhä kiihtyvää gettoutumista? 






Tällä tarkoitan, että etenkin pääkaupunkiseudulle on syntymässä voimakkaasti eriytyneitä maahanmuuttajien valtaamia alueita. 


Valtaosa Suomeen muuttaneista somaleista ja arabiankielisistä ovat tyytyväisiä siitä, että heidän uudessa naapurustossaan asuu pääasiassa maahanmuuttajia. 


Kaupunginosien muuttuminen kantaväestön ja maahanmuuttajien alueiksi tuottaa ongelmia. Tämä estää tehokasta integroitumista, mikä on hallituksen tavoite. Hyvä tapa taistella gettoutumista vastaan olisi asettaa vaikka aikaraja integroitumiselle. Kuinka kauan täällä saa olla, ettei tiedä, kuka on presidentti eikä osaa asioida kaupassa suomeksi??? Meidän pitää vaatia integroitumista perusasioissa. 


Kaikki haluavat asettua asumaan kasvukeskuksiin, vain harva pakolainen tai muu maahanmuuttaja suunnittelee jäävänsä asumaan Syrjä-Suomeen. Nyt maahanmuuttajat valuvat esimerkiksi kotikaupunkiini Espooseen ja alkavat hitaasti vallata omia asuinalueita, koska siihen ei puututa tarpeeksi kovalla kädellä, päinvastoin. Kaupungin vuokra-asuntopolitiikan tukemana he saavat pääosan kaupungin vuokra-asunnoista tietyillä alueilla. 


Olen käsitellyt tätä jo aiemmin blogissani. Tutkailin hallitusohjelmaa ja totesin, että integroituminen ja segregaation välttäminen ovat keskeisiä asioita hallituksen tavoitteissa. Nyt tavoitteet eikä käytäntö mielestäni kohtaa, vai mitä mieltä olette??? 


Pitäisikö viranomaisten puuttua kovemmalla kädellä gettoutimiseen? 


Pitäisi, sanon minä.



Saatat tykätä myös näistä

Blogit löytyy jatkossa

 Olen pitkälti siirtynyt kirjoittamaan blogia omaa nimeä kantavalle alustalle. Www.miiaautero.fi  Terkuin, Miia