Perussuomalaisia on jatkuvasti syytelty rajat kiinni
-politiikasta. Nyt huulipunahallitus on ihan omatoimisesti toteuttanut persujen
märän päiväunen. Rajat on pantu säppiin. Ulkomailla vasten tahtoaan olevat
suomalaiset on jätetty oman onnensa nojaan, kun kukaan ei ole kantanut vastuuta
heidän kotiin saamisesta. Samaan aikaan puuhataan kuitenkin edelleen
pakolaisleirien lasten haalimista Suomeen.
Vastuunpakoilusta on syntymässä oma taiteenlajinsa. Jos
joku tekee päätöksen, mikä sitten hätätilanteessa ja kiireessä ei ihan mene
kuin Strömsössä, niin hän saa sitten potkut. Ei ihme, että on helpompi syytellä
muita kuin laittaa oma asema peliin ja tehdä päätöksiä. Pelon ilmapiiri leviää.
Rajat kiinni – omilta
Rajat ovat puhuttaneet koronakriisin keskellä melkeinpä
jokaista suomalaista. Välillä ne halutaan auki, välillä kiinni. Jos ne ovat
kiinni, halutaan ne kiinni jokaiselta maahan pyrkivältä. Nythän ei hyväksytä
mitään vapaamatkustajia, tuntuu olevan yleinen mielipide.
Ne suomalaiset, jotka ovat jumissa maailmalla, ovat saaneet
pärjätä omillaan – valtio ole heitä yhtään auttanut. Samaan aikaan
hallituksessa leikitään edelleen maailman pelastajaa. Halaillaan koko maailmaa
ja mietitään, kuinka tänne saadaan Kreikasta pelastettua hädässä olevia
ei-suomalaisia. Sama tarmo ei tunnu kuitenkaan riittävän siihen, että
saataisiin nyt ensin ne omat kotiin. Nyt tarvittaisiin joku oikea sankari, joka
ottaisi tehtäväkseen auttaa ulkomailla jumissa ja pulassa olevia suomalaisia,
aivan kuten tapahtui Thaimaan tsunamin pelastusoperaation yhteydessä.
Kateellisimmat suomalaiset ovat alkaneet jo nurisemaan
ulkomailla osittain tai pysyvästi asuvien kotiuttamisesta sekä heidän
mahdollisesta hoidostaan täällä kotimaassa. Lehtien palstoilla ja sosiaalisessa
mediassa on ollut jopa vihamielisiä kommentteja koskien mm. Espanjasta kotiin
palaavista ja heitä on kritisoitu, kuinka he tulevat tänne saastuttamaan
tervettä kansaamme. Joidenkin mielestä ulkomaille jumiin jääneiden tulisi pysyä
siellä missä ovat, eivätkä ole oikeutettuja saamaan hoitoa Suomessa.
Itse olen ihmetellyt tätä, koska suurin osa heistä on maksanut
veronsa tänne ikänsä ja maksaa edelleen kiinteistöveroja ja ties mitä maksuja
Suomeen. Heillä on jopa Kela-kortti (eli et ole pysyvästi ulkomailla asuva
henkilö = maksat verosi Suomeen).
Millä kotiin ja milloin – kukaan ei tiedä
Espanjassa tilanne on ollut äärimmäisen raskas koko
sikäläiselle yhteiskunnalle – ulkonaliikkumiskiellot ovat olleet voimassa
reilun kuukauden ja ihmisen vapautta on rajoitettu aivan eri malliin kuin
Suomessa. Siellä on edelleen paljon lomalaisia jumissa ilman mitään tietoa
kotiutumisesta.
Norwegian ja Finnair lopettivat lennot kuin seinään, ilman minkäänlaista
ennakkovaroituksia ja ilman kysymyksiä, tarvitseeko perutun lennon liput
omistava henkilö kotiutuslentoa. Alicanten alueelta on Suomeen järjestetty yksityisen
henkilön toimesta kolme kotiutuslentoa, ne on myyty hetkessä loppuun,
vaikka paluulippu onkin maksanut tuplasti menopaluulennon hinnan. Mutta hatunnosto heille, kyse on tahtotilasta auttaa, ei muusta. Voisi valtiomme ottaa näistä aikaansaavista ihmisistä esimerkkiä.
Finnair järjesti myös lennon Malagasta ja lentolipun
hinnaksi se laittoi lähes 1000 euroa. Puhumme siis vain paluulennosta. Näin
valtion yhtiö rahastaa hädässä olevilla. Ymmärrän myös heidän tarpeensa saada
rahansa, mutta näillä kerosiinihinnoilla sekä kulutuksella uusilla koneilla
lentolipun hinnaksi ei voi tulla yli 500 euroa, vaikka laskisit sen kuinka
huonolla matematiikalla tahansa.
Mitä tekee UM? Ensin se kehottaa KAIKKIA suomalaisia
palaamaan kotiin. Seuraavaksi UM käskeekin pysymään siellä missä olet,
liikkumatta ja noudattaen maan karanteenisääntöjä. Ilmeisesti UM yllättyi
kyselyiden ja avunpyyntöjen määrästä, joten oli helpointa pistää
neuvontapuhelin kiinni ja käskeä pysymään paikallaan. Näin kävi UM:n kohdalla
alkuun myös Thaimaan tsunamin kanssa. Ollaanko silloisista kokemuksista
vieläkään opittu mitään.
Koronakriisin alussa ulkoministeri taisi itsekin muutamaan
otteeseen kysellä, onko kotiutuslentoja tiedossa ja pari viestiä taisi lähteä ulkosuomalaisille ja sitten loppui mielenkiinto. Eipä ole kotiutuslentoja näkynyt tai kuulunut
ja tähän sitten tyydyttiin. Lentoja ei ole ja eikä tule, eikä ministereitä voisi vähempää ulkosuomalaiset kiinnostaa. Tänään 17.4 on tosin heidän
toimestaan järjestetty kaksi Finnairin lentoa Espanjaan, Malagaan ja Alicanteen. Lennot
myytiin hetkessä loppuun, lentolipun hintakin oli 300 euroa eli huomattavasti
aikaisempia Finnairin lentojen hintoja halvempi.
On kuitenkin muistettava, että tuolla asuvat eläkeläiset
saavat eläkettä ehkä noin 1000 euroa kuussa, maksavat siitä asumisensa, muut laskunsa
ja lääkkeensä eli käytännössä elämiseen jää erittäin vähän rahaa niin on
äärimmäisen moraalitonta ja epäeettistä rahastaa ihmisten hädällä.
Suomalaiset kotiin – vai sittenkin jotkut muut?
Tällä hetkellä Espanjassa on ollut reilun kuukauden
ulkonaliikkumiskielto. Siellä ei maata uima-altailla ja vietetä aikaa
ulkoillen, kuten täällä iki-ihanassa Suomessa. Istut kotonasi.
Erilaisia nettikeskusteluja seuranneena tiedän, että moni suomalainen siellä sekoaa. Seniorit istuvat Espanjan ”kakkoskotonaan” yksin, seuranaan vain euron viinikanisteri ja naapurin öisin mouruava kissa. Mitä tästä voi odottaa syntyvän?
Erilaisia nettikeskusteluja seuranneena tiedän, että moni suomalainen siellä sekoaa. Seniorit istuvat Espanjan ”kakkoskotonaan” yksin, seuranaan vain euron viinikanisteri ja naapurin öisin mouruava kissa. Mitä tästä voi odottaa syntyvän?
Nyt voidaan hyvällä syyllä kysyä millaisen vastuun valtiomme
kantaa omista kansalaisistaan. Miltäpä näyttää? Mikä oikeasti on valtion vastuu
tässä tilanteessa? Juridisesta vastuusta päästään kyllä kiemurtelemaan helposti
eroon, mutta moraalisesta vastuusta ei tunnu oikein kukaan olevan edes
kiinnostunut, ei edes media.
Tiedän ihan faktaperusteisesti, että Kiinasta evakuoitiin
koronakriisin alkuvaiheissa eurooppalaisia takaisin kotimaanosaamme.
Evakuoinnit toteutettiin Ranskan kautta ja sieltä edelleen jopa
yksityislentokoneilla kotimaahansa. Mitenkäs suomalaisten kävi? No kuinkas
ollakaan, suomalaiset jäivät karanteeniin Ranskaan ja omin neuvoin sitten
kotimaahan.
Mietin tässä, että ei hyvää päivää. Samaan aikaan edelleen
mietitään, kuinka voisimme taas toimia maailman pelastajina ja Euroopan mallioppilaina
ja raahata tänne näennäisesti suomalaisia lapsia perustuen ties mihin lakeihin.
Omat kansalaiset hoitakoon itse itsensä sinne mihin haluavat, perähikiälle tai
sinne missä pippuri kasvaa. I don’t care. Hallitusta kiinnostaa enemmän
pakolaisleirin evakuoinnit kuin omien kansalaisten saaminen turvaan.
Mitäs läksit, nii?
Minua on pöyristyttänyt huudot, että pysykää siellä
Espanjassa, emme halua teitä tänne. Kyse kuitenkin suomalaisista, jotka tasan
tarkkaan ovat maksaneet veronsa tänne joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Emmekö nyt sitten olekaan se ”Suomi suomalaisille” maa? Ihmettelenpä taas. Entä, kun oma sukulaisesi tai ystäväsi on siellä jumissa niin vieläkö huudat samaa huutoasi?
Minulla itselläni Espoossa on jo iso huoli Oulussa asuvasta tyttärestäni sekä Hangossa asuvista sukulaisistani. En pääse heitä tapaamaan. Tosin siihen ei nyt ole edes maakuntarajojen sulkuestettä, mutta vältän turhia kontakteja. Se, että olisi kiva nähdä sukulaisia tai oleilla mökillä, on tässä tilanteessa mielestäni nyt turha syy. Kaikkien on otettava vastuuta omista teoistaan parhaan kykynsä mukaan.
Minulla itselläni Espoossa on jo iso huoli Oulussa asuvasta tyttärestäni sekä Hangossa asuvista sukulaisistani. En pääse heitä tapaamaan. Tosin siihen ei nyt ole edes maakuntarajojen sulkuestettä, mutta vältän turhia kontakteja. Se, että olisi kiva nähdä sukulaisia tai oleilla mökillä, on tässä tilanteessa mielestäni nyt turha syy. Kaikkien on otettava vastuuta omista teoistaan parhaan kykynsä mukaan.
Ymmärrän hyvin ihmisten huolen ”heitteille jätetyistä” omista
ulkomailla olevaista sukulaisistaan. Valtio on pessyt tyystin kätensä asiasta
eikä sitä tunnu kiinnostavan omat kansalaisensa maailmalla, tai heidän hyvinvointinsa.
Väännetään kyllä ties mitä sukupuolettomia henkilökorttiuudistuksia ja puhutaan
175 ei-suomalaisen ”lapsen” tuomisesta Suomeen. Tämän keskellä unohdetaan nyt
sitten täysin omat veroja maksavat kansalaiset, jotka nyt tahtomattaan ovat
Espanjassa tai jossain muualla ulkomailla. Johtavat virkamiehet ja
kriisitilannetta johtavat poliitikot eivät tunnu tajuavan sitä, että suurimmalle
osalle nyt vastoin omaa tahtoaan ulkomailla oleville suomalaisille ei ole
tarjottu lentoja kotimaahan. Lopulta, kun niitä tarjottiin, hinta oli niin
suolainen, ettei kaikilla yksinkertaisesti riittänyt siihen raha. Valtion yhtiömme näytti, kuinka hädässä omia kansalaisia autetaan, triplattiin lentolippujen hinnat. Saatiin kyllä kone täyteen, mutta oliko se moraalisesti oikein on sitten täysin eri asia.
Nyt pyöritellään silmiä ja todetaan, ettei valtio voi
kansalaisistaan huolehtia, ei ainakaan niistä, jotka sattuivat jäämään jumiin
ulkomaille. Suu pyöreänä höristään vähän ja sanotaan kuin Pulttibois aikanaan:
”Kikkeliskokkelis. Mitäs läksit, nii!”
Pidä huolta itsestäs ja niistä jotka kärsii!
Eipä Suomen valtio Thaimaan tsunamievakuoinneissakaan aluksi
ihan kokonaan puhtaita pyyhkeitä saanut. Alkuun hallitus pyöritteli
peukaloitaan ja totesi, ettei varmaan montaa suomalaista ole uhrina.
Tosiasiassa tuhansia suomalaisia oli keskellä katastrofia. Tarvittiin yksi
rohkea yksilö organisoimaan koko evakuointiprosessi. Pääministerin
kansliapäällikkö Risto Volanen otti lopulta omalle kontolleen
evakuointilentojen järjestämisen, muuten homma olisi jäänyt vastuuta pelkäävien
byrokraattien käsiin.
Volanen teki päätöksen: kaikki suomalaiset evakuoidaan
ja valtio maksaa viulut. Hän otti yhteyden pääministeriin ja pääministeri
kuittasi. Volasen oma poika oli Thaimaassa ja tämä varmasti oli yksi syitä,
miksi hän ymmärsi tilanteen vakavuuden paremmin kuin muut. Kaikkiaan Suomeen
lennätettiin noin 2 300 suomalaista viiden päivän aikana.
Suomalaisessa kriisinjohtamisjärjestelmässä ei
ole selkeää määritelmää siitä, kuka johtaa ja millä toimivallalla
tsunamin tai nyt koronan kaltaisissa kriisi- ja onnettomuustilanteissa.
Jos pelastustoimet olisivat epäonnistuneet, silloin Risto Volanen ja
pääministerinä toiminut Matti Vanhanen olisivat luultavasti kantaneet
siitä oikeudellisen ja taloudellisen vastuun – ensin vankilassa ja
sitten loppuelämä velkavankeudessa. Tilanteeseen ei ole tullut mitään muutosta
kymmenen vuoden aikana. Se on iso ongelma, jolle pitäisi saada tehtyä
jotain.
Nyt tarvittaisiin uusi ”Risto Volanen” virkamiesten syvistä
riveistä, joka uskaltaisi ottaa ulkomailla olevien suomalaisten kotiin tuomisen
vastuulleen, joku, jolla olisi suuri sydän ja rakkautta maanmiehiään kohtaan.
Tähän päälle tarvittaisiin vielä pääministeri, jolla olisi suuri nuija, jolla
lyötäisiin pöytään ja yhdessä sanottaisiin, että näin me teemme. He ovat
maanmie… siis maanhenkilöitämme ja heistä pidämme huolen!
Näpertelijöiden valtakunta
Nyt väännetään sitten edelleen koronakriisin keskellä
hallituksen ja valtavan virkamiesjoukon johdolla edelleen valtiollemme
elintärkeitä sukupuolineutraalipelleilyitä, kuten henkilötunnuksen vääntelyä ja
kääntelyä. Media ja kriitikot eivät tällä hetkellä ole tällaisista touhuista
kiinnostuneita, koska on tärkeämpiäkin asioita tehtäväksi. Teamsissa ja
Zoomissa pidetään edelleen virkahenkilöiden ja esihenkilöiden kesken etäpalavereita
ja maailman turhimpia kokouksia, joissa jokaisen on oltava tärkeä kokoukseen
osallistuja ja saatava sanotuksi henkilötunnuksen sukupuolineutraaliutta
koskeva tärkeä mielipiteensä ja olla samaa mieltä muiden kanssa. Huomenna taas sama
aihe ja samat mielipiteet.
Vaikeana hetkenä on helpompi harrastaa pitsinnypläystä kuin
astua esiin ja jättää käsityöt hetkeksi syrjään. On tietysti tärkeää, että
meillä Suomessa on ajantasainen kulttuuristrategia, mutta sen uudistamistyöt
pitää jättää syrjään silloin, kun kansa on pulassa. Käytetään voimavarat
siihen, että selvitään kaikki yhdessä. Jos veneen pohjassa on reikä, myös trubaduuri
osallistuu äyskäröintiin ja pistää banjon syrjään.
Nyt meillä on puolet hallituksesta edelleen soittelemassa
banjoa. Banjonsoittajat syyttelevät toisiaan ja virastoja ja kuntia ja
sairaanhoitopiirejä ja…
Joku toinen on aina syypää. Trump syyttää kiinalaisia ja
WHO:ta koronasta ja kriisin ”yllättävästä” vaikeudesta. Omat ministerimme
syyttävät kuntia huonosta varautumisesta pandemiaan ja yksityissektorin
vanhustenhoitolaitokset syyttävät sosiaali- ja terveysministeriötä, että heille
ei tarjota hengityssuojaimia. Yksikään näistä tahoista ei ollut osannut
varautua koronakriisin kaltaiseen tilanteeseen ja kaikki syyttelevät kaikkia.
Valtio on kuitenkin lopulta se taho, jonka olisi kaikkein eniten pitänyt
varautua yllättäviin tilanteisiin. Niinhän se oli tehnytkin, mutta kukaan ei
osannut arvata, millainen koronakriisi tulisi olemaan. Suomi pärjäsi tässä
varustekilpailussa paremmin kuin moni muu Euroopan maa.
Kun varustepula kuitenkin näytti uhkaavan, STM määräsi
kiireellisesti tilattavaksi lisää maskeja ja hengityssuojaimia.
Huoltovarmuuskeskus tilasi niitä kauheassa kiireessä ja kusaisi homman oikein
kunnolla (ei tosin ainoana eurooppalaisena maana). Kaikilla oli kiire saada
tavaraa, mitä kaikki kiireessä halusivat. Otettiin sieltä, mistä nopeasti sai edes
jotain, kun oli kiire. Sitten olikin jo kiire antaa potkut HVK:n pomolle ja ministeri
syytteli, kun oli tuhlattu 10 miljoonaa ”tuplavessapaperista ja kuminauhasta
suojaimiksi niitattuihin Ebaysta tilattuihin hökötyksiin”.
Olisi varmaan kaikkein paras, jos jätettäisiin syyttely
vähemmälle ja jaettaisiin ymmärtämystä ja vastuuta. Ei ole mitenkään taattua,
että HVK toimii nyt uuden johtajan alaisuudessa kuin olisi toiminut, jos
pomolle ei olisikaan annettu potkuja. Tuskin hän samaa kamaa enää tilaisi, vaikka
vessapaperista voi tullakin pulaa.
Kymmenen miljoonaa sormia napsauttamalla lasten leikkeihin
sopivista maskeista. Tällä rahalla kaikki Suomeen haluavat suomalaiset olisi
kepeästi lennätetty ulkomailta kotiin vaikka yksityiskoneilla.
Pointtini on kuitenkin se, että nyt ei ole aika syytellä,
tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä ja antaa virheen tekijöille
giljotiinituomioita. Kiireessä tapahtuu virheitä, mutta kaikki, jotka oikeasti
keskittyvät työnsä tekemiseen yrittävät parhaansa. Jos yrittämisestä sakotetaan
ja virheestä pää joutuu heti pölkylle, ei kohta kukaan uskalla tehdä mitään.
Nyt toimitaan kaikkien suomalaisten hyväksi, myös niiden, jotka ulkomailla
odottavat kotiin pääsyään. Annetaan giljotiinin katkoa päitä sitten, kun pahin
pöly on laskeutunut.
Hallituksen tehtävä on valaa uskoa ja rohkeutta sekä
kannustaa kaikkia tekemään parhaansa. Nyt ei ole aika etsiä syyllisiä ja
syytellä. Kyllä tästä vielä selvitään, mieluiten siten, että saamme myös
ulkomaille jumittuneet suomalaiset mukaan taisteluun.