Kieltolaki voimaan

Ravintoloiden avaamisesta on viimeisen parin viikon aikana käyty varsinaista kissanhännänvetoa.

Hallitus suuressa viisaudessaan on tullut tulokseen, että osittainen kieltolaki estää koronan leviämisen ja kieltolaki on ilmeisesti astumassa voimaan päivittäin klo 22.

Kymmenen jälkeen illalla koronariski kaiketi kasvaa niin suureksi, että kaljahanat on suljettava. Voitaisiin samalla sitten sopia, että tiistait ja torstait ovat myös vaarallisia.

Alkoholi ja korona eivät sovi yhteen, joten viitenä päivänä viikossa kaljaa sosiaalisissa tiloissa saa riittää.

Alkon aukioloaikoja voisi kyllä höllentää, niin saa kotona vedellä turvallisia kalsarikännejä, mitä nyt vaimo ja lapset saa välillä turpaan laskuhumalassa. Hups! Taisin tässä syyllistyä sukupuolistamiseen. Tai, voihan se toinen kotona oleva olla myös nainen, Butch, joka viinapäissä näyttää vaimolle kaapin paikan.

No vedetään nyt asialinjalle. MaRa ja Henri Alen, sekä suuri joukko muita ravintoloitsijoita ja vajaa puoli eduskuntaa on hallituksen kieltolakilinjasta vähän ihmeissään. Minäkin olen.
Ensinnäkin tuo aukioloaikasekoilu. Toiseksi tarjoilun kellonaikarajoitukset. Kolmanneksi edes väliaikaisesta ulosmyyntiluvasta kieltäytyminen.

Tämä muistuttaa tilanteelta, missä vaatekaupan omistajalle sanottaisiin, että kauppa saa olla auki korkeintaan 16.00 asti, etteivät ihmiset ehdi töistä sankin joukoin ostamaan vaatteita ja vaaranna toisiaan. Punaisia ja vihreitä vaatteita ei saa myydä klo 14.00 jälkeen lainkaan, koska ihmiset saattavat hullaantua voimakkaista väreistä. Ulosmyynti on kiellettävä, jos myyjä epäilee, että asiakas ostaa vaatteita myös sukulaisille tai tuttaville.

Miltäs kuulostaa? Ei tarvitse olla Alenin Henri tai kulmakuppilan Raija, jotta asiantuntemus riittää toteamaan, että nyt lyödään kapulaa ravintoloitsijoiden rattaisiin. Muistetaan, että Keskusta alkoi järjestyä poliittiseksi voimaksi raittiusliikkeen pohjilta. Nyt raittiusliikkeen ajatusta perusarvonaan tuntuu pitävän koko hallitus. Vaikka vihreät ovat ajaneet mahdollisuutta alkoholin ulosmyyntiin tai viiniä ruokakauppoihin, niin nyt hekin pysyivät kiltisti kieltolakilinjalla, kun eduskunnassa äänestettiin asiasta.

Keskustalaistaustainen entinen THL-pomo Pekka Puska raivosi tuossa pari vuotta sitten, että A-oluen saaminen ruokakauppoihin lisää suomalaisten alkoholin kulutusta ja johtaa merkittäviin ongelmiin maassamme. Toisin kävi. Alkoholin kokonaiskulutus laski, kun lonkut, vahvat oluet ja siiderit saatiin ruokakupan hyllyille. Ei sitten tarvinnut hamstrata kotiin viikonlopuksi ekstraa.

Pellervon taloustutkimus on tehnyt useita alkoholitutkimuksia Panimoliiton rahoituksella. PTT muun muassa varoitti muutama vuosi sitten tuhannen pienkaupan joutuvan lakkautusuhan alle, mikäli maitokauppojen III-olut korvattaisiin kakkosoluella alkoholilakiuudistuksen yhteydessä.

Puska räyhäsi THL-pomona tästäkin, että onhan se selvää mihin tulokseen Pellervon tutkimuslaitos tulee, kun tutkimuksen maksaja on Panimoliitto. Panimoliitto edustaa bisnestä. Niinpä niin. Kaljanmyynti on bisnestä.

Nyt en ihan pysy kärryillä hallituksen ravintolarajoitusten linjasta. Se tulee luultavasti, jos ei tappamaan, niin ainakin vahingoittamaan koko ravintola-alaa, ainakin sitä osaa alasta, mikä myy kaljaa ja vahvempia. Ainoa osa, mikä hallituksen rajoituksista on järkeenkäypä, on asiakasmäärän rajoittaminen ja baaritiskitungeksimisen estäminen.

Ravintola-alan oma etu vaatii tarkkaa omaa kontrollia asiakasmäärien suhteen. Ei siinä lakeja ja asetuksia tällaisine tiukkine tulkintoineen tarvita. Jos ravintoloissa alkaa väki saamaan tartuntoja, niin asiakkaat kyllä äänestävät nopeasti jaloillaan ja ravintola-ala on oman hölmöilyn vuoksi sitten kusessa.

Tarvitsemmeko oikeasti tällaista yliholhoamista? Eikö voisi vähän jo luottaa ravintola-alan omaan arvostelukykyyn? No eipä tämä sinällään minun maailmaani kaada, koska käyn ulkoilemassa ravintoloissa vain muutaman kerran vuodessa. Pistää vain vihoiksi tällainen vallan huumassa tehty holhoaminen. Onneksi persut ja kokoomus antavat nyt vähän kommenttia takaisin päin.

Vielä hassummaksi asian tekee tämänaamuinen Sosiaali- ja terveysministeriön kehotus suomalaisille: "Älkääpähän nyt sitten matkustako Suomessa ja menkö ravintoloihin."

Elinkeinoministeriö on tästä taas sitten eri mieltä. Eikö hallituksen sisällä nyt jo lopultakin voitaisi sopia mitä pitäisi ja ei-pitäisi tehdä.

Jos kansa jää STMn suosituksen mukaisesti nyt kuitenkin kotiin, kun ravintolat (joiden kulut alkavat taas juosta) avataan tiukkojen rajoitusten alaisina, niin tämähän on kuin tuplatappo ravintola-alalle.

Ensin haavoitetaan eläintä. Sitten sanotaan, että koita nyt toipua kumminkin, mutta et saa ruokaa. Lopulta kuitenkin sanotaan, että viilletään nyt kumminkin tuo kurkku auki, niin pääsee tuskistaan.

Pitäisikö tässä nyt jo alkaa repiä tukkaa päästään. Tällä menolla saan ainakin harmaita hiuksia.

Espoon kestämätön kasvu

Kunnallispoliitikot ovat päätöksentekijöitä ja siksi heitä kutsutaan myös kuntapäättäjiksi. Suuri joukko virkamiehiä tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa ja kunnanjohtaja esittelee näiden pohjalta kunnanhallitukselle ja -valtuustolle päätösehdotuksia, joista sitten kokouksissa päätetään.

Kunnan tai kaupungin päätöksentekoa ohjaa useimmiten kuntastrategia erilaisine alaohjelmineen, joiden päämäärät valtuusto on päättänyt. Suuressa osassa suomalaisia kuntia yksi merkittävistä strategisista tavoitteissa on mm. väestönkasvu. Sitä tavoitellaan luomalla mahdollisimmat houkuttelevat ja miellyttävät olosuhteet yrittämiseen, työntekoon, asumiseen, elämiseen ja liikkumiseen

Espoon arvioidaan saavuttavan 300 000 asukkaan rajan jo vuonna 2022. Kasvun suhteen Espoossa siis kaikki näyttää hyvältä. Väestö kasvaa ennätyksellisesti, työttömyys vähenee, yrityksiä syntyy ja uusia asuntoja nousee tiheään tahtiin. Jotain tehdään siis oikein.

Yksi asia kuitenkin on pielessä. Verotulot eivät nimittäin kasva väestönkasvun vauhdissa. Väestönkasvu ei Espoossa ole muutenkaan tavoite itsessään, sanoo kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, vaan siihen joudutaan ennemminkin varautumaan ja reagoimaan. Tottakai Espoo haluaa olla miellyttävä paikka asua, elää ja yrittää ja siihen panostetaan jatkossakin.

Panostuksia riittää ja rahaa menee. Espoon on jo nyt arvioitu olevan Suomen velkaisin kaupunki, kun mittarina käytetään peruskaupungin ja sen tytäryhtiöiden (esim. Länsimetro Oy) yhteenlaskettua lainakantaa asukasta kohden. Velkaa kokonaisuudessaan on jo nyt noin 4 miljardia, lisää tulee, eikä loppua näy. Kolme vuotta sitten tavoitteena oli, että velan kasvu taittuisi jo nykyisen valtuustokauden lopulla, mutta nyt tähtäin on jouduttu asettamaan vuoteen 2026.

Investointeja ei voida Mäkelän mukaan yhtään enää lisätä, vaikka loppupeleissä kyse onkin kaupungin houkuttelevuudessa. Tavoitteena on saada lisää yksityisen puolen investointeja, mitkä sitten poikivat lisää verotuloja. Käytännössä tavoitellaan siis uusia yrityksiä, laajenevia yrityksiä ja niiden työntekijöitä, eli hyviä veronmaksajia.

Kaupunkitalouden kannalta on huolestuttavaa, että hyviä veronmaksajia tulee vähemmän kuin ennen. Maahanmuutto on yksi suuri tekijä, mutta isossa kuvassa vaikuttaa myös huoltosuhteen muutos, eli ikääntyvä väestö. Kasvava ja ikääntyvä väestö vaatii lisää palveluita, mikä korostuu etenkin sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella merkittävästi kasvavina kuluina. Myös asuntoja, päiväkoteja ja kouluja tarvitaan lisää. Tämä lisää tarvetta uusille investoinneille suurten raideliikennehankkeiden lisäksi.

Espoo on perinteisesti houkutellut paljon hyvätuloisia veronmaksajia, mutta menneet ovat ne ajat. Verotulot eivät kasva samaan tahtiin lisääntyvän asukasmäärän kanssa. Maahanmuutto on yksi merkittävimmistä taustasyistä Espoon ennakoitua matalampaan veropotin kasvuun. Nyt kyse ei ole yksinomaan Espooseen sijoitetuista pakolaisista, vaan ennemminkin jo pitkään vallinneesta ilmiöstä, missä muualle Suomeen asettuneet maahanmuuttajat valuvat hiljalleen kohti pääkaupunkiseutua. Mikäli kotoutuminen ei onnistu, koituu uusista asukkaista asuinkunnalle merkittäviä lisämenoja ja näin on nyt käymässä Espoossa. Talous tutisee ja velkataakka kasvaa.

Lopuksi otan tässä vielä kantaa verontasaukseen, mikä onkin jo valtion politiikkaa. Kaupunginjohtaja Mäkelä on näreissään valtion verontasausjärjestelmän vanhanaikaisista rahanjakoperusteistä, jotka sorsivat Espoon kaltaisia kasvukaupunkeja. Espoolaisten veroeuroja siirretään vuosittain vajaat 200 miljoonaa muualle valtionapuja jaettaessa.

Mäkelä muistuttaa, että valtionapujen jakoperusteet ovat peräisin on menneiltä ajoilta, kuten nokiavetoisilta kasvuvuosilta, jolloin Nokialla porskutti hyvin ja se myi maailmalla lähes puoli miljoonaa puhelinta.

Nyt onkin sitten tekojen aika. Kunnalispoliitikoilta vaaditaan paljon tarmoa ja mielikuvitusta, jotta Espoon talous saadaan lähivuosina taas normiuralle. Tämä tulee edellyttämään kykyä priorisointeihin. Joku on aina tärkeämpää kuin joku muu. Tämä ei sitten ole enää virkamiesten tai kaupunginjohtajan tehtävä. Priorisoinneista päättävät kuntapäättäjät, nykyiset kaupunginvaltuutetut ja piakkoin valittavat uudet.

Vaaleihin ei enää ole kauan. Jo nyt kannattaa alkaa miettiä miten Espoon velkaantuminen taitetaan vuoteen 2026 mennessä.

Lisää aiheesta tästä.