Kuvailen usein itseäni liberaalikonservatiiviksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että olen monella tapaa arvokonservatiivi ja elämänarvoni liittyvät läheisesti perinteiseen arvokolmioon: koti, uskonto ja isänmaa. Tähän liittyy myös näkemykseni sellaisesta yhteiskunnasta, jonka eteen haluan tehdä työtä ja missä haluan elää.
Haluan kertoa arvoistani lisää, sillä nuo kolme klassisen konservatiivista arvoelementtiä eivät välttämättä avaudu kaikille samalla tavalla. Liberaali-termiä käytän etuliitteenä, koska en kuitenkaan ole muutosvastarintainen ja hyväksyn maailman moninaisuuden ja erilaisuuden. Kaikki eivät ole samanlaisia ja meille kaikille on täällä tilaa. Meillä on aina varaa kehittyä ja kehittää yhteiskuntaamme, mutta muutos muutoksen vuoksi ei mielestäni ole tavoittelemisen arvoista. Tämän vuoksi en pidä itseäni arvoliberaalina.
Vaikka Kokoomuksen jäsenenä katson maailmaa tavallaan oikealta käsin, pidän itseäni ja puoluetta silti pehmeiden arvojen puolustajana. Ns. kovassa markkinataloudessa katsotaan yleisesti, että ihminen on oman onnensa seppä ja putoaminen elintasossa on siten omaa syytä. Suomessa taas vallitsee yhteisvastuun ja heikoista huolehtimisen perinne: kaikkien pitäminen kiinni yhteiskunnassa ja kohtuullisessa elämässä on yhteinen asia. Veteraanit pukivat sen aikoinaan sanoiksi periaatteessaan ”Veljeä ei jätetä”.
Veteraanit puolustivat isänmaatamme ja sodan jälkeiset sukupolvet jatkoivat samassa hengessä ja rakensivat meille hyvinvointiyhteiskunnan. Se on isänmaani, jota minä haluan vuorostani puolustaa ja suojella, itselleni ja tuleville sukupolville. Tämä on meidän maamme ja siksi kannatan myös kohtuullisen tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Hyväksyn monikulttuurisuuden, enkä ole muukalaispelkoinen, mutta monikulttuurisuus itseisarvona ei mielestäni ole tavoittelemisen arvoinen asia.
Kotini on Suomessa ja pidän siitä turvallisuuden ja välittämisen ilmapiiristä, mikä maassamme on. Pidän myös vapaudesta, minkä itsenäisyys ja maamme perustuslaki meille tarjoaa. Samalla se edellyttää meiltä kaikilta vastuuta itsestämme, perheestämme ja myös naapureistamme. Yksilölle tule tarjota vapaus ja vastuu itsestään ja valtion ei tule olla holhoojamme.
Koti muodostaa minulle elämänpiirin, jossa hoidetaan lähimpiä ihmissuhteita ja saadaan lepoa työn vastapainoksi. Koti on välittämisen, rakkauden ja hoivan jakamista varten. Lapsiperheille koti on lasten kasvattamisen ja yhteiskunnan uusintamisen paikka. Jos kodit eivät kykene hoitamaan tätä tehtävää, se jää yhteiskunnan hoidettavaksi kalliilla hinnalla. Mikään ei kuitenkaan korvaa kotien tehtävää, sillä kodeista saamatta jääneet hoiva, rakkaus, käytännön taidot ja arvot jättävät jälkeensä huonot valmiudet selviytyä, sekä osattomuutta ja syrjäytyneisyyttä. Siksi haluan, että yhteiskunta tarjoaa tukea hyvän kodin ylläpitämiselle silloin kun se on vaikeaa.
Kodin tehtävät – kasvatus ja hoiva -ovat kuitenkin jo siirtyneet yhä enemmän yhteiskunnalle, samalla kun monia koteja uhkaavat tänä päivänä erillisyys, kiire ja erilaiset ristiriidat. Maamme elää historiansa korkeimman aineellisen hyvinvoinnin aikaa. Yhteiskunnan hyvinvointipalvelut ovat kattavammat kuin koskaan.
Uskonto merkitsee minulle ennen kaikkea kristilliseen perinteeseen ja valistuksen ajan filosofiaan pohjautuvia arvoja. Jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo riippumatta sukupuolesta, kulttuurista tai muusta taustasta. Se edustaa minulle myös moraalia. Työn tekemisen ja ahkeruuden tulee olla palkitsevaa. Yrittäjyyden tulee olla kannattavaa. Valtion tulee tukea yritteliäisyyttä, ei rangaista siitä. Yritykset ja työnteko pitävät Suomen pyörimässä ja ylläpitävät maamme kilpailukykyä. Suomen rooli globaalitaloudessa perustuu korkeaan osaamiseen. Siksi haluan vaalia laadukasta koulutusta jo ensi metreiltä alkaen.
Tällaisiin arvoihin perustuu Suomi, missä minä halua asua ja mihin haluan lapseni kasvattaa.
