Tässä kirjoituksessa mennään koirien matkassa. Koirahan on varmaankin kaikista eläimistä uskollisin ja luotettavin ihmisen kumppani. Koira on elävä olento ja siinä, missä me annamme arvon kullalle ja jalokiville, niin arvotamme myös eläviä olentoja ja elämää itsessään.
Koiran ja ihmisen arvo
Mikäpä olisi sitten koiran arvo? Silloin kun koira on ihmisen paras ystävä, sen arvo on mielestäni mittaamaton. Se on perheenjäsen. Joissain tilanteissa koiran arvoa kuitenkin halutaan määrittää. Suurin osa koiran omistajista määrittää koiransa arvon ainakin vakuutusta sille ottaessaan. Rotukoiria arvioidaan usein myös niiden jalostusarvon näkökulmasta.
Nyt alettiin jo heti puhua roduista. Pitäisikö huolestua? Ei, en ala kirjoittamaan pamflettia koiraroduista, en myöskään ihmisroduista. Näin selvyyden vuoksi totean jo alkuun, että ihmisiin liitetty rotukäsite on ennen kaikkea sosiokulttuurinen määre, joskin jotkut haluavat sitä arvottaa kuitenkin mm. ihonvärin ja silmien muodon perusteella. Jätetään tuo ulkoisiin ominaisuuksiin perustuva ihmisen arvottaminen jo lähtökohtaisesti typeränä ajatuksena pois. Palaan kyllä ihmiseen liittyviin arvoasioihin tuonnempana.
Ihmisarvo tarkoittaa kaikilla ihmisillä ihmisyyteen perustuvaa yhtäläistä ja pysyvää arvoa. Ihmisarvon käsite on ilmaus ihmisten vahvasta halusta kunnioittaa jokaisen ihmisen loukkaamattomuutta hänen teoistaan, aikaansaannoksistaan, sukupuolestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, ihonväristään, kansallisuudestaan, uskonnostaan tai yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta. Palaan tähänkin myös tuonnempana.
Yllä kuvatulla tavalla Diakonissalaitos määrittelee ihmisarvon. Ei minulla ainakaan ole nokan koputtamista tähän. Tässä perusteena taitaa olla YK:n ihmisoikeusjulistus. YK:n ihmisoikeusjulistus pohjautuu länsimaissa syntyneeseen kristilliseen ja valistuksen aikana muovautuneeseen humanistiseen ihmiskäsitykseen.
Humanistinen ihmiskäsityksen ydin on ihmisen ja sivistyksen kunnioittamisessa. Kaikista luomuksista on tärkein ihminen itse sekä tärkein tuntomerkki on ihmisen kunnioittaminen. Tyhjentävästi ja tiivistettynä tuon yllä esitetyn perusta. Ihmiskäsityksiä on sitten monenlaisia, mutta pitäydytään tässä, koska se selkeimmin sisältää kaikenlaisen elämän kunnioittamisen.
Yksilön epäinhimillinen kohtelu, kiduttaminen ja kuolemanrangaistus ovat loukkauksia ihmisarvoa kohtaan. Pahimmallakin sotarikollisella ja sarjamurhaajalla, jopa Hitlerillä, Stalinilla ja Osama bin Ladenilla, oli ja on loukkaamaton ihmisarvo. Ihmisarvo itsessään ei kuitenkaan estä tuomitsemasta rikollisia vankeuteen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keinoin.
Ihmiskäsityksissä ilmenevät perimä, ympäristö ja minuus. Aikakautemme materialistinen ihmiskuva on unohtanut erityisesti minuuden henkisenä olemusytimenä. Tästä onkin hyvä hypätä aasinsiltaa pitkin ihmiseen henkisenä olentona, koska ihminen on muutakin kuin lihaa ja luuta.
Koirilla, eikä muillakaan eläimillä, ei ole pitkälle kehittynyttä jäsenneltyä kognitiivista ajattelua, mutta ne kyllä oppivat. Niiden ajattelu on pitkälti reaktiivista. Tosin ihmisten läheisyydessä elävät koirat ovat varsin kyvykkäitä sosiaaliseen oppimiseen ja näkemänsä matkimiseen toisin kuin suuri osa monista muista eläimistä.
Kulttuuri ja uskonto – eläinrakkaudesta ja ihmisarvosta
Ihmisellä on kehittyneet aivot, joiden ansiosta ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun, kieleen ja itsetarkkailuun. Ihmiset ovat muiden kädellisten tapaan luonnostaan yhteisöllisiä, mutta ihmiset ovat erityisen kyvykkäitä käyttämään viestintää ja kieltä ideoiden välittämiseen sekä menneisyyden ja tulevaisuuden pohtimiseen.
Ihmiset muodostavat monimutkaisia yhteistyötä tekeviä ja kilpailevia sosiaalisia ryhmiä, perheistä aina kansakuntiin asti. Ihmisyhteisön perustan muodostavat kielen kautta välittyvät rituaalit, traditiot, arvot ja lait.
Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Kulttuuri puolestaan tarkoittaa tietylle ihmisryhmälle ominaista käytöstä, tapoja ja historiaa. Ihmisillä on monia arvoja, normeja ja perinteitä, ja ne yhdistävät ryhmiä. Uskonto on luultavasti yksi voimakkaimmin kulttuuria ja kulttuuripiirteitä historiallisesti muokanneista asioista. Sen kautta on saatu siirrettyä sukupolvelta toiselle usein myös arvot ja moraalikäsitykset.
Jari Ehrnrooth toteaa osuvasti Ylen kolumnissaan, että jokaisen yksilön moraalista vastuullisuutta edellyttää valinnan vapaus. Siksi jokaiselle annetaan jakamaton ihmisarvo. Tämä on yksi näkemys ihmisarvosta. Jumalaa ei tarvitse ottaa tähän peliin toistaiseksi lainkaan mukaan, sillä kiistämällä julkisessa keskustelussa Jumalan arvon ja armon, ei oikein kukaan jaksa kiinnostua tai hermostua. Jos kyseenalaistat ihmisarvon tai alat järjestämään eri kulttuureita paremmuusjärjestykseen, niin kimpussasi ovat kaikki, pahimmassa tapauksessa myös valtakunnansyyttäjä.
Koirarotujen paremmuudesta voi kiistellä, vaikka sekin saattaa mennä tunteisiin, mutta ihmisarvo on tabu ja koskematon itseisarvo, ainakin meilläpäin maailmaa. Islam ja useimmat sen alaiset kulttuuripiirit eivät suhtaudu ihmisarvoon samanlaisella vakavuudella. Samalla tavalla tabu tuntuu monille kuitenkin olevan myös islam, meilläpäin maailmaa.
Jos arvostelet kristinuskoon perustuvia kulttuureita, niin se on kyllä ok, mutta tietyt tahot vetävät täydellisesti herneen nenään, jos sanot poikkipuolisen sanan islamista ja vielä väität, että kristinusko kulttuurin perustana on parempi kuin islam. Siksipä en väitä näin. Saat sitten itse vetää johtopäätöksesi.
Toivottavasti saan kohta sääliä edes koiraihmisiltä, sillä islamilaisissa kulttuureissa koira on likainen eläin ja joissain maissa saastaisuutensa vuoksi jopa täysin kielletty (esim. lomaparatiisi Malediivit). Muutoinkaan islam ei ole eläinrakas uskonto, eikä siitä seuraavat kulttuurit yhtään enempää. Islamiin liitetyn kansanuskomuksen mukaan eläin työskentelee paremmin nälkäisenä ja janoisena, joten niitä on siis syytä pitää huonolla hoidolla, paitsi kameleita ja hevosia… ja kissoja. Islamin perimätiedossa kissalla on erityisasema, koska islamin perustaja profeetta Mohamed oli erityisen mieltynyt kissoihin. Kissarakkaus juontaa juurensa tapahtumaan, jossa kissa oli pelastanut profeetan hengen myrkkykäärmeen puremalta.
Muslimimaissa eniten kärsivät koirat ja siat, jotka ovat islamin mukaan saastaisia ja saastuttavia eläimiä. Sikoja muslimimaissa saavat kasvattaa vain kristityt, koska he ovat ihmishierarkiassa muslimeja alempana. Se sallittakoon siis ali-ihmisille. Eläimistä parhaimmassa asemassa lienevät kilpahevoset ja kilpakamelit, joiden valioyksilöiden hinnalla saisi arvoasunnon Helsingin ydinkeskustasta.
Islam ei pohjimmiltaan ole myöskään erityisen ihmisrakas uskontona. Tai on silloin, kun kyse on toisesta muslimista. Tosin tässäkin rakkaudessa on ryppyjä, sillä jos olet shiia ja kohtaat sunnin, niin turpaan voi tulla. Islamissa uskonto tai uskonlahko nimittäin määrittää ihmisen ja ihmisarvon. Pahan saa pyyhkäistä pois, jos ollaan oikein tarkkoja, niin itse asiassa pitääkin. Luojan kiitos valtaosa muslimeista ei tässä kohdin ole tarkkoja. Suurin osa heistä on tavallisia elämää kunnioittavia ihmisiä, kuten minä ja luultavasti sinäkin, oletpa sitten ateisti, hindu, muslimi tai kristitty.
Minä kuulun noihin viimeisenä mainittuihin. Olen myös kantaaottava ja poliittisesti hieman keskivertokansalaista aktiivisempi. Mielipiteeni voivat aiheuttaa kuohuntaa ja ärtymystä eri tavalla ajattelevien puolella. Siksi yritän perustella ne ja käytän välillä liikaakin sanoja ja palstamillimetrejä.
Olkoon aiheuttamani poliittisen mielipidekuohunnan aiheena sitten maahanmuutto, hyvinvointivaltion uudistaminen, Lähi-idän konflikti, kristinusko tai islam, talouskasvu tai eriarvoisuuden kasvu, kohta joku jo alkaa ulvoa ja täristä ja ravistaa sitten ässän hihastaan: Ovatko mielipiteesi enää ihmisarvon mukaisia? Voittamattomana jokerina voi tietysti käyttää rasistikorttia.
En tiedä onko minulla hyvä käsi korttipelissä, mutta ajattelin rohkeasti poistaa nyt ässät ja jokerit pakasta. Aion tarttua härkää sarvista ja väittää jotain, olla jotain mieltä. Tai ole sinä sittenkin.
Kulttuurien ja uskontojen paremmuus
Toinen ihminen eri uskonnolliselta taustalta tai eri kulttuuripiiristä ei ole läheskään niin ”mörkö”, jos on saanut vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan. Mietin myös, että kuinka paljon lopulta ihminen voi valita uskontonsa. Siihenhän vaikuttaa hyvin paljon se mihin maahan ja kulttuuriin on syntynyt. Muistakaapa tässä lopuksi, mistä lähdettiin liikkeelle.
Ihmisarvo on itseisarvo siten, että jokaisella ihmisellä on ihmisenä olemiseen liittyvä arvo ja se on arvokkaampi kuin uskonto, kulttuuri, ulkonäkö tai edes teot, joita ihminen tekee. Teot ja näkemykset voivat olla moraalisesti arveluttavia, mutta ihmisenä olemisen oikeutusta ne eivät muuta. Silti olen sitä mieltä, että juuri ihmisarvoa koskevissa kysymyksissä, mm. eri kulttuureita voi ja täytyy saada asettaa arvojärjestykseen, joutumatta syytetyksi vihapuheesta.
Pitääkö vertaileva kulttuuritutkimus ja kulttuurien arvottaminen olla luvallista toimintaa? Kuka siihen antaa luvan? Sinäkö? Oikeuskansleri? Älymystö? Onko se moraalisesti epäilyttävää? Kenen mielestä? Miksi?
Koska kristinuskosta kriittiseen sävyyn puhuminen tai Jumalan olemassaolon kieltäminen ei ole tabu, eikä edes paheksuttavaa, niin miksi kohtaan aina suuren paheksujien joukon, jos väitän islamia kristinuskoon verrattuna barbaariseksi uskonnoksi, juuri esimerkiksi ihmisarvoa ja ihmiskäsitystä koskevien seikkojen vuoksi?
Kristityillä, juutalaisilla ja muslimeilla on sama jumala, Abrahamin jumala. Ensiksi syntyi juutalaisuus. Sitten kristityt tulkitsivat Israelin uskon uusiksi Jeesuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen pohjalta. Muutama vuosisata myöhemmin Arabian niemimaalla nousi profeetta Muhammad, joka sai muslimien uskon mukaan Jumalalta kirjan, Koraanin. Muhammadin toiminnan tarkoitus oli palauttaa alkuperäinen Abrahamin usko, joka oli turmeltunut historian kuluessa. Sitten alkoi riita. Se oli tosin oikeastaan alkanut jo vuoden 30 jKr. tienoilla juutalaisten ja ensimmäisten kristittyjen välillä. Kaikki riidan osapuolet ajattelevat kukin omaavansa alkuperäisen vision Jumalasta, joka perustuu Jumalan omaan ilmoitukseen. Samaan aikaan samaan jumalaan uskovien uskonto on vuosisatojen aikana muovannut voimakkaasti kunkin ryhmän kulttuuriperimää ja arvomaailmaa.
On merkillepantavaa, että islamista ihmisillä on yleensä mielipide. Buddhalaisuudesta tai shintolaisuudesta ei jokaisella ole välttämättä mitään käsitystä, ei positiivista eikä negatiivista, mutta syystä tai toisesta islam herättää yleensä voimakkaita reaktioita. Se johtuu islamin ekspansiivisesta luonteesta. Buddhalaisuus ei ole ekspansiivinen ja se ei myöskään ole ihmiskäsityksessään barbaarinen.
Behery kehottaa muslimeja heittämään Koraanin selitysteokset ja muun uskonnollisen kirjallisuuden roskikseen. Hänen mukaansa islamin tulee perustua vain Koraaniin ja muslimien pitää rakentaa sellainen islam, joka sopii nykymaailmaan, jossa uskonnot elävät sovussa keskenään. Tämä ei onnistu, mikäli islamilaista traditiota ei hylätä. Nyt islam sotii kaikkia vastaan ja yrittää valloittaa maailman. Varhaiset muslimiajattelijat ja selitysteokset tarjoavat hänen mukaansa oikeutuksen väkivaltaan islamin vihollisia kohtaan. Ne ovat kuitenkin islamin tulkinnan perusteoksia nykyään.
Moraalin ja arvofilosofian pohjalta voi perustellusti väittää, että puhdas islam on barbaarisempi uskonto kuin kristinusko. Behery on samaa mieltä. Mikään uskonto ei muuttuu paremmaksi pilkkaamisella. Terve kriittisyys, sekä uskonnon sisältä että sen ulkopuolelta tuleva, on kuitenkin välttämätöntä. Sen puuttuessa käy niin kuin koko islamin maailmalle ja kulttuurille on käynyt: jämähdetään paikoilleen, ja kun omaa itseään ei voida eikä haluta arvioida kriittisesti ja muutoshenkisesti, suunnataan turhautunut raivo ulkopuoliseen maailmaan. Sitten kärjistetysti sanottuna yritetään joka valloittaa tai räjäyttää muu maailma.
Sopii myös muistaa, että länsimaissa kaikkia uskontoja kyseenalaistetaan koko ajan, enemmän tai vähemmän sivistyneesti. Yksi uskonto ei voi vaatia itselleen yleismaailmallista ehdotonta koskemattomuutta, kun sitä ei muillekaan enää sivistysvaltioissa taata. Silti Suomessa on joukko ihmisiä, jotka kovaäänisesti vaativat islamia kritisoivaa ihmistä tuomiolle vihapuheesta.
Voin suoraan sanoa, etten halua nykyisen kaltaisen taantumuksellisen islamin valuvan Eurooppaan ja Suomeen. Se on tapahtumassa yhä kiihtyvään tahtiin juuri nyt. Meillä on suuri joukko kotikutoisia maailmanhalaajia, jotka avaavat ovemme entistä avoimemmaksi islamin vyörylle. Minä pidän kristinuskoon pohjautuvasta eurooppalaisesta ihmiskäsityksestä ja rikkumattomasta ihmisarvosta niin paljon, että haluan pistää ovet vähän enemmän kiinni. Kristinusko tarjoaa paremman arvopohjan nykyiselle maailmalle kuin islam. Haluaisin, että muutkin ymmärtävät tämän.
Viimeiset kysymykset
Tekeekö uskonto tai uskonnottomuus itsessään ihmisestä hyvän tai pahan, turvallisen tai vaarallisen? Absoluuttisen varmasti ei! Onko minulla syytä pelätä ihmistä, joka tunnustaa kristinuskoa, islamia, buddhalaisuutta tai joka on ateisti? 99,9 %:n todennäköisyydellä ei. Tässä mielessä ei siis kannata pelätä itselle vieraita asioita tai levittää turhaa pelkoa.
Pitääkö minun sitten pelätä islamia uskontona? Mielestäni ei, mutta jos uskonnon luonne (sen johtajien ja sisäänrakennetun aggressiivisekspansiivisen ajattelumallin ja filosofian vuoksi) on muita uskontoja ja kulttuuripiirejä sekä ihmisarvoa alistava, niin ei minun myöskään pidä olla naiivi ja uskoa, että muiden uskontojen seurassa voimakkaaseen ylivertaisuusajatteluun syyllistyvä islam alakulttuureineen olisi yksinomaan hyvä. Tuollaiset ominaisuudet eivät nimittäin ole hyviä, ihannoitavia ja tavoiteltavia. Kumpaa sinä muuten pelkäisit enemmän, kiihkokristittyä vai kiihkomuslimia?
Tämä ei ole totuus, vaan se on minun mielipiteeni. Suvaitsethan sen minulle? Jos olet eri mieltä, niin saat olla. Jos haluat muuttaa mielipiteeni, niin saat yrittää, mutta perustele se kunnolla. Kerro missä syyllistyin vihapuheeseen, ja kerro se myös koiraihmisille!
