Ahneella on paskainen loppu

Ahneus ei katoa vaikeinakaan aikoina

Vaikeina aikoina yhteisöllisyys ja toisten auttaminen nostavat usein päätään. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan osallistu yhteisen hyvän luomiseen. Ahneus on yksi ihmisluonnossa asuvista primitiivisistä piirteistä. Sillä on usein jotain tekemistä myös ihmisen selviytymisestä karuissa olosuhteissa. Usein ajatellaan, että rikkaat ja valtaa pitävät ovat ahneita ja sortavat heikompia, mutta ahneus voi olla muutakin kuin rahaa ja sen haalimista. Myös niukkuus voi aiheuttaa ahneutta.

Vessapaperidraama

Katastrofitilanteessa, kun joku alkaa ryntäämään, niin se ryntääminen tarttuu ja joku muukin voi tällä tavoin ”pelastua”. Kun yksi on häikäilemätön, se heijastuu muihinkin. Näin on käynyt esimerkiksi vessapaperin kohdalla. Vessapaperi tosin on hieman harvinaisempi ahneuden kohde, mutta jostain syystä siitä on tullut kansainvälinen pelastumisen symboli pandeemisessa maailmassa – Jos omistan tarpeeksi vessapaperia, niin pelastumiseni koronatartunnalta tai ainakin vaikealta tilanteelta on todennäköisempää. Onkohan se tosiaan näin?


Jos ihmisen ahneutta käytettäisiin hyväksi, niin esimerkiksi lentokoneen varauloskäynnin viereen kannattaisi istuttaa kaikkein ahneimmat. He eivät hätälaskun jälkeen jäisi tukkeeksi, vaan häipyisivät perään katsomatta ensimmäisinä koneesta ulos. Sillä edellytyksellä tietysti, etteivät alkaisi ensin haalimaan matkatavaroitaan mukaan.


Vaikka ahneudella on ikäviä seurauksia, siihen sortuvat ihmiset selkeästi voittavatkin tässä maailmassa. Helposti ahneuden ylilyönneillä kuitenkin lopulta menettää esimerkiksi ystäviä ja tukiverkkojaan. Tämä on tuloksena, jos ei pysty luottamaan ihmisiin. Sillä saattaa olla puolestaan yhteisön kannalta ikäviä seurauksia, sillä, jos yhteisö kyynistyy ahneuden seurauksena, ei sitten toisia kannata enää auttaa. Tämä johtaakin sitten siihen, että yhä nopeammin syntyy paremmin pärjäävien ahneiden ja itsekkäiden ryhmä ja toisaalta huonommin pärjäävien porukka, joka ”ei osaa pitää puoliaan”. Nämä ovat arvokysymyksiä, joita aika ajoin pitää nostaa esiin. Tietysti toivon, että nämä humaanit ja empaattiset yhteisöä vahvistavat arvot voittaisivat pitkässä juoksussa.

Talouden elvytystalkoot – mihin tukieurot valuvat

Koronakriisi on aiheuttamassa myös ennennäkemättömän taloudellisen kriisin. Ihmiset pysyttelevät enemmän omissa oloissaan ja kulutus suuntautuu enemmän välttämättömyystarvikkeisiin, kuten elintarvikkeisiin. Kun isommat investoinnit epävarmassa taloustilanteessa jäävät tekemättä niin kotitalouksilla kuin yrityssektorillakin, ruokkii se entisestään kasvun laskua ja ajaa orastavaa lamaa yhä syvemmäksi. Tämä aiheuttaa lomautuksia ja työttömyyttä – kierre on valmis.


Nyt suuret keskuspankit ovat ilmoittaneet eri puolilla maailmaa osallistuvansa talouden syöksyn oikaisemiseen tarjoamalla erilaisia rahoitusjärjestelyjä ja tukia yrityksille. Toinen asia onkin se, kohdentuuko tarjottu apu oikeisiin paikkoihin. Tässä on suuri vastuu myös suurimpia tukia saavilla yrityksillä. Pienyrittäjän on hankalampi navigoida kansallisten ja ylikansallisten tukien hakuverkostoissa kuin suuryritysten, joilla on resursseja ja myös suhdeverkostoja, jotka auttavat näiden tukien saamisessa.


Euroopan keskuspankki (EKP) ja Suomen Pankki (SP) ovat ilmoittaneet mittavista tukitoimista talouteen ja yrityksille, jotka kärsivät koronan aiheuttamasta talouden laskusta. EKP:n osin julkisista tiedoista käy ilmi, mitkä eurooppalaiset yritykset ovat tällä hetkellä niin kutsutun yksityisen sektorin osto-ohjelman (CSPP) piirissä eli EKP on ostanut niiden velkakirjoja. Tätä yritysten tukimuotoa on nyt laajennettu koronakriisin yhteydessä ja moni suuri suomalaisyrityskin on saanut oman osansa kakusta.


Mukana tuensaajissa näissä EKP:n järjestämissä pelastustalkoissa on mm. kauppakeskuksia omistava Citycon (omistaa mm. Iso Omenan Espoossa), joka ilmoitti vastikään, ettei aio kauppakeskuksissa toimivien yrittäjien vuokria alentaa, mutta voinee ehkä neuvotella vuokranmaksuajan pidentämisestä. Citycon ei saa taloudellista iskua, koska sen vuokrausliiketoiminta säilyy ennallaan. Pienyrittäjät kantavat koronakriisin koko vaikutuksen ja Citycon saa tuet… ja jakaa tietysti jo valmiiksi vauraille sijoittajilleen osingot kuten ennenkin. Tuet + vuokrat = isompi potti = isommat osingot ja EKP maksaa. Tukirahat valuvat niille, jotka tällaisen ahneuden vallitessa eivät näitä tukia tarvitsisi, saatikka ansaitsisi.


Tuet menisivät oikeaan osoitteeseen, jos yllä mainittu kauppakeskuksia omistava kiinteistösijoitusyhtiö ilmoittaisi, että nyt tuli EKP apuun ja saamme tukea kriisitilanteessa. Me emme ole kriisiyhtiö, joten koko tukisumman olemme päättäneet käyttää vuokranalennuksiin ja antaa vähän vuokria anteeksikin, sillä haluamme, että kauppakeskuksissamme on vuokralaisia jatkossakin. Haluamme, että olette olemassa ja vuokralaisiamme myös ensi kuussa ja ensi vuonna.

Kojamo (ent. VVO) kuuluu myös tuensaajiin. Eipä siltäkään suunnalta ole voivotteluja kummempia kädenojennuksia omille vuokralaisilleen kuulunut.


Jos pienyritykset sortuvat korona- ja talouskriisin alle, on edessämme pitkä ja vaivalloinen jälleenrakennuksen tie. Nyt pitäisi nimenomaan suunnata kaikki tuki ja turva PK-yrityksille ja mikroyrityksille. Suomessa toimi pitkälti yli 300 000 PK- ja mikroyritystä, mikä käsittää 98 % kaikista suomalaisista yrityksistä. Yli puolet yritysten yhteenlasketusta henkilöstöstä työskentelee näissä. Tämän sektorin sortumista ei sitten korjattaisikaan enää hetkessä. Yhden Cityconin tai Kojamon kaatuminen ei maatamme kaataisi.


Kehitysmaihin suunnatun rahallisen tuen kohdentumista oikeaan osoitteeseen on kritisoitu paljon. Meneekö se sinne, missä apua todella tarvitaan, vai valuvatko tuet korruptoituneille valtionpäämiehille ja suuryrityksille? Valitettavan usein tuki matkaa Sveitsin salaisille pankkitileille ja kansa pysyy yhtä köyhänä kuin ennenkin. Sama näyttää olevan meno kriisin keskelle joutuneessa Euroopassa ja Suomessa.


Olkoon kyse vessapaperista, käsidesistä tai yritystukieuroista, niin mukaan mahtuu aina niitä, joiden oma napa on tärkein myös kriisitilanteissa. Nyt tarvittaisiin sitä menneen ajan kuuluisaa talvisodan henkeä ja yhteisvastuuta, ei ahneutta. Ahneudella nimittäin on paskainen loppu!