torstai 27. elokuuta 2020

Nationalismi, globalismi ja Suomen kolonialistinen historia

Nationalismista on tullut uusi kirosana jota vihataan ja pelätään. Sitä pyritään nykyään käyttämään vain negatiivisessa yhteydessä. Nationalistiset voimat uhkaavat globalismia, joka puolestaan tuntuu olevan hyveistä suurin. Globalismista puhuvat hyväosaiset solidaariseen maailmankansaan uskovat liberaalit ja he tuomitsevat nationalistit taantumuksellisina konservatiiveina. Konservatiivisuus on myöskin kirosana liberaalipiireissä. Perkele vieköön, kiroilu on lisääntynyt näinä aikoina!

Jos nationalismia ei olisi, ei olisi myöskään Suomea, emmekä olisi hyvinvointivaltiosta käsin pähkäilemässä nationalismin kamaluutta, ainakaan suomeksi. Venäjä, tsaareilla tai ilman, olisi kyllä olemassa ja luultavasti myös Ruotsi, Tanska, Hollanti, Ranska, Britannia ja Itävalta (hmm... ehkä).



Saksa olisi muutama saksaa puhuva kuningaskunta, luultavasti. Belgiasta, EUn kehdosta, on hyvin vaikea sanoa mitään, koska, vaikka kuningaskunta onkin, se on eurooppalainen epävaltio, minkä jakavat flaamit ja frankit. Ehkä se on reliikki siitä nationalismia edeltäneestä territoriaalisesta kuningaskuntamaailmasta.
Espanjaa yhtenä valtiona tuskin olisi, vaan ainakaan ei Italiaa, ei missään tapauksessa, sillä vasta Giuseppe Garibaldi sai italiaa puhuneet pikkuvaltiot yhdistymään. Palataan siihen pienen syrjähypyn jälkeen.


Nuori Italia (la giovine Italia) -järjestön tavoitteena oli Italian vapauttaminen Itävallan hallinnasta, aivan samalla tavoin kuin fennomaanit samoihin aikoihin alkoivat puuhata Suomen vapauttamista Venäjän sorron alta.
Venäjän alaisena oleminen näyttäytyi alkuun houkuttelevana vaihtoehtona, koska Ruotsi oli kolonialisoinut itäistä osaansa satoja vuosia. Verot maksettiin emämaahan, jos näin saa sanoa. Tsaari lupasi Itä-Ruotsille ja sitä asuttavalle suomea puhuvalle kansalle yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. No eihän niitä saatu. Veronkerääjä tosin vaihtui ja tätä pääosin suomenkielistä territoriota alkoi kolonialisoimaan idässä oleva ruhtinaskunta.
Tsaarien alla oleva Suomen kansa (nykyään ei positiivisessa mielessä saa kansa-sanaa oikein käyttää) oli siis ollut joukko Suomenmaalla pääosin suomea puhuvia ihmisiä. Maaniset ruotsia puhuvat tyypit alkoivat yhä kovemmin äänenpainoin vaatia tsaarilta erioikeuksia. Suomi suomalaisille!
Perkele vieköön, en olisi arvannut, se alkoi jo noin kauan sitten, sanoisi globalistiliberaali tänään. Ei Suomea, ei rajoja, vaan Eurooppa ihanainen. Tai miksi piirtää rajat Euroopan laitamille, otetaan koko Aasia ja Afrikka mukaan.
Runeberg, Lönnroth, Snellman ja Topelius olivat suomalaisia maanisia kansankiihkoilijoita, fennomaaneja. He nostivat miekat pystyyn (kynät itse asiassa) ja alkoivat taistella nationalistista taistelua, jotta Suomen kansa pääsisi kolonialistisista riistoherroista eroon. Kun nyt kiroillaan, niin antaa mennä, perkeleen etnonationalistit!
Italiaan takaisin, per favore! Ranskan hävittyä Napoleonin sodat järjestettiin vuonna 1815 Wienin kongressi, joka piirsi uudelleen Euroopan rajat. Kongressi jakoi Italian niemimaan pieniin osiin. Pohjois-Italian Lombardia ja Venetsia tulivat osaksi Itävaltaa ja muu osa nykyistä Italiaa jaettiin kuuteen valtioon, jotka olivat Sardinian kuningaskunta, Parma, Modena, Toscanan suurherttuakunta, Kirkkovaltio ja Molempain Sisiliain kuningaskunta. Sitten tuli se hemmetin Garibaldi, joka yhdisti italiaa puhuvan porukan yhdeksi kansallisvaltioksi. Garibaldi oli kansallissankari, joka lopetti pienten kuningaskuntien nahistelun ja loi edellytykset valtion teollistumiselle ja yhtenäiselle kulttuurille. Kysynpä nyt ja lopetan Italiasta jankuttamisen: Onko se paha juttu, että Italia on olemassa yhtenä valtiona italialaisen kulttuurin kehtona?
Tällaisena loukkaantumisen aikana (loukkaantumisesta on tullut yksi moraalihyveistämme ja jaloimpana se esiintyy toisen puolesta loukkaantumisena), on vaarallista puhua positiiviseen sävyyn kansallisylpeydestä ja nationalismista. Siitä puhuvat ja ilosta Suomen lippua heiluttavat tuomitaan hyvin herkästi fasisteiksi, vähintään persuiksi. Persu-sanasta on tullut vielä yksi uusi kirosana, perkele!

2 kommenttia:

  1. En mä sillei tätä juttua jaksanu lukea mutta olisin mielelläni kommentoinut varsin vaikuttavaa ulkonäköäsi <3

    VastaaPoista
  2. Sinulla on mielenkiintoinen ja hieno blogi! Koska kirjoitat nationalismista, sinua ehkä kiinnostaa, että minä olen viime vuonna julkaissut kirjan nationalismista ja suomalaisuudesta. Teoksen nimi on Nationalistin henkinen horisontti. Sähköisen version voi tallentaa ilmaiseksi osoitteessa www.nationalismi.fi

    VastaaPoista

Saatat tykätä myös näistä

Blogit löytyy jatkossa

 Olen pitkälti siirtynyt kirjoittamaan blogia omaa nimeä kantavalle alustalle. Www.miiaautero.fi  Terkuin, Miia