keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Pieni- ja keskituloisten asialla?

 


Hyvinvointia työllä vai verotuksella?

Poliittisella kentällä on totuttu siihen, että vasemmisto puolustaa korkeaa veroastetta, voimakasta veroprogressiota ja veronkorotuksia oikeudenmukaisuudella ja hyvinvoinnin jakamisella - välittäminen "pienestä ihmisestä" osoittaa vain suurta sydäntä ja korkeaa moraalia. Siksi pitää "ottaa rikkailta ja jakaa köyhille" ja samalla puolustetaan pieni- ja keskituloisia.

Oikeisto puolestaan vetoaa siihen, että yrittämisen ja työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa ja suoda mahdollisuus vaurastumiselle. Se toimii hyvänä motivoijana, kun taas tasapäistäminen passivoi. Veroja maksetaan toki ihan mielellään (vai maksetaanko?), kunhan verorahat käytetään hyödyllisesti - hyvinvointivaltion ylläpitämiseen ja maamme kehittämiseen. Tässä on toki omat kipurajansa.

Nyt Vasemmistoliitolta tuli Li Anderssonin johdolla taas uusia vaatimuksia Robin Hoodin keinovalikoimaan. Tällä kertaa kyse on omistamisen veronkiristyksistä. Hyvinvointivaltiolla on tietysti hyviä vaikutuksia kaikille. Sitä ei kukaan kiistä. hyvinvointivaltion asukkailla on perinteisesti ollut mahdollisuus päästä elämässä pitkälle, riippumatta taustasta ja taloudellisista muskeleista.

Olemme pieni- ja keskituloisten asialla - mitä se tarkoittaa?

Usein, etenkin vasemmiston suunnalta, kuulee sanottavan, että meidän puolueemme ainakin on pieni- ja keskituloisten puolella. Kukapa ei olisi "vähäosaisten" puolella - tai paremminkin riistokapitalisteja vastaan, keitä he sitten ovatkaan - sillä vähempiosaisten auttaminen tuo paljon irtopisteitä poliittiseen laariin. Tämä on oikeastaan melkoista populismia, sillä suurin osa suomalaisista on pieni- ja keskituloisia.

Moni ei välttämättä tule ajatelleeksi, että 94 prosenttia suomalaisista on pieni- ja keskituloisia. Tilastokeskuksella on kriteeristö sille, mihin tuloluokkaan ihminen sijoitetaan. Pienituloisiin kuuluu 26 % kansasta, keskituloisiin 68 %. Suurituloisten osuudeksi jää näin vajaa 6 %. Enpä ole ainakaan kokoomuksen suusta kuullut, että ajavat etenkin suurituloisten asiaa, vaikka poliittiset vastustajan usein näin haluavat sanoa.

Syrjäytymistä tulee ehkäistä ja pulaan joutuneita auttaa. Tämä on jo veteraaneilta tuttu ajatus: "Kaveria ei jätetä". Uskon, että tämän asian takana seisovat kaikki puolueet. Keinot tämän toteuttamiseen ovat sitten erilaiset, tai vähintäänkin keinovalikoiman painotukset.

Uusia veroja - ahkeruus- ja onnistumisvero?

Veropolitiikka taitaa nykyään olla suurin ideologinen vedenjakaja oikeiston ja vasemmiston välillä. Vasemmisto ja AY-liike toteavat, että verotuksella luodaan hyvinvointia. Oikeiston näkemyksen mukaan yrittäminen ja työn tekeminen luovat hyvinvointia, jota verotuksella tasataan.

Vasemmistolainen veropolitiikka ja ideologia oikeastaan ruokkivat edelleen luokkajakoa työväestön ja porvarien välillä, vaikka koko tällainen jaottelu on jo vanhentunut. Keskiluokkaan katsotaan Suomessa kuuluvan 68 % väestöstä. Aika suuri porvarilauma, jota vastaan lähdetään verotuksen avulla luokkataistoon.

Työllä ja yrittämisellä kerätyn vaurastumisen pitäisi olla tavoiteltavaa. Markkinatalous toimii parhaiten silloin, kun yksilöt saavat työnteostaan reilun korvauksen ja pystyvät vaurastumaan. Yrittäminen puolestaan luo niitä työpaikkoja ja yrittäjän vaurastuminen tai vähintäänkin pärjääminen on edellytys talouden pyörimiselle. Omistamista ei saa verotuksen keinoin rangaista, vaan sitä pitää edesauttaa. Nyt tavoitetila tuntuu olevan päinvastainen.

Jos olet tehnyt työtä ja saanut omilla taidoilla ja ahkeruudella luotua varallisuutta, niin siitä pitäisi jatkossa rangaista verotuksen muodossa. Ainakin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan. Hän toteaa, että on epäreilua, jos jotkut omistavat enemmän kuin toiset ja sitä pitää jatkossa tasata entistä rankemmalla omaisuusverolla. Myös SDP on esittänyt etenkin omistamisen verotuksen kiristämistä. Puolueen vero-ohjelmassa ajetaan kiristyksiä muun muassa pääomatulojen verotukseen ja perintöveroon ja listaamattomien yritysten verotukseen. Demarien veronkiristysohjelma on suorastaan hengästyttävää luettavaa.

Veronkorotusten ja julkisten menojen lisäämisen tielle lähteminen merkitsisi pitkässä juoksussa lopulta sitä, että nykytasoinen hyvinvointivaltio jouduttaisiin unohtamaan.

Näinkö se nyt menee? Tällä tavallako Suomi nyt nostetaan koronan aiheuttamasta talouskriisistä? Oma järkeni sanoo, että tälle ajattelulle on kyllä vaihtoehtoja. Mitenkä olisi, jos vaikka alettaisiin puhua verojen alentamisesta ja saataisiin taloudelle lisää vauhtia? - Veroista vapautuvia euroja kiertoon ja vaikka investointeihin. Tämä olisi ainakin yksi omista lääkkeistäni, ei veronkiristykset ja julkisten työpaikkojen luominen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saatat tykätä myös näistä

Blogit löytyy jatkossa

 Olen pitkälti siirtynyt kirjoittamaan blogia omaa nimeä kantavalle alustalle. Www.miiaautero.fi  Terkuin, Miia