Gettoutuminen on alkanut myös pääkaupunkiseudulla

Tältä näytti Leppävaaran maauimalassa 27.6.2020

Ei ole mikään uusi tieto, että maahanmuuttaja-asutus keskittyy pääkaupunkiseudulle. Muualle maahan sijoitetut tai sijoittuneet pakolaiset ja muut maahantulijat (ei siis työperäiset maahanmuuttajat) valuvat hitaasti kohti pääkaupunkiseutua. Ilmiö on sama kuin muissakin Pohjoismaissa, eli suuriin keskuksiin pakkautuu suhteellisesti enemmän maahanmuuttajataustaisia ihmisiä.

Työperäinen maahanmuuttaja useimmiten muuttaa sinne, missä työpaikka on, vaikka Raumalle, Joensuuhun tai Ouluun, ja jää sinne tekemään työtä. ns. ajelehtivat pakolaiset ja maahanmuuttajat/-tulijat valuvat sitten suurempiin keskuksiin ja synnyttävät sinne omia kielellisiä ja kulttuurisia keskittymiään. Jos integroituminen valtaväestöön ei ole heidän tavoitteensa, syntyy nopeasti omia maahanmuuttajagettoja, joissa ei sitten enää tarvitse integroitua, ei edes välttämättä opetella suomen kieltä.

Onko tällainen kehitys toivottavaa? Minun mielestäni ei. Suomeen suuntautuvan maahanmuuton, jos ei puhuta ns. kiintiöpakolaisista (vankat humanitaariset syyt), tulisi ensisijaisesti olla hyötymaahanmuuttoa. Tällä tarkoitan, että maahantulijoiden tulisi aktiivisesti pyrkiä liittymään yhteiskunnan tuottaviksi ja aktiivisiksi jäseniksi.

Ei minua haittaa, jos maahanmuuttajat keskenään puhuvat englantia, hindiä, somalia, arabiaa tai venäjää, mutta työllistymisen vuoksi pitäisi edes yrittää sitä suomen tai englannin kieltä. Nyt moni terveyskeskuksessa tai Kelassa asioiva, jo vuosia Suomessa asunut henkilö, tarvitsee edelleen tulkin, kun Kelan tai terveyskeskuksen työntekijä ei valitettavasti osaa farsia tai muita eksoottisia kieliä. Englanti kyllä vielä taipuisi, mutta kun vastapuoli ei sitäkään ymmärrä sanaakaan.

Tänään pointtini liittyy yllä mainittuun asiaan. Tällainen kielellinen ja kulttuurinen eristäytyminen synnyttää väistämättä gettoja ja gettoutuminen ei välttämättä ole kivaa. Se nimittäin tarjoaa alustan, missä integroituminen ja maan tapojen oppiminen ei enää olekaan maahanmuuttajien tavoitteena. Sitten jäädään sosiaaliseen loukkuun ja päädytään Kelan ja muun sosiaalityön asiakkaiksi. Tämä taas johtaa ongelmiin monessa kohtaa.

Espoon väestönkasvusta noin 100 % on nyt alkuvuonna ollut vieraskielisten väestönkasvua. Jo nyt Espoossa asuu noin 19 % koko väestöstä muuta kuin kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia. Hienoa, eikö totta? Juu. Onhan tämä kulttuurisen ja kielellisen kirjon kasvaminen sinällään rikastuttavaa. Espoon kaupunki tosin köyhtyy siinä sivussa. Suurin osa uusista espoolaisista ei osallistu verojen maksamiseen, vaan nauttii tukia. Samaan aikaan Espoon on järjestettävä uusille tulijoille valtava määrä lisäpalveluita ihan normaalien väestönkasvuun liittyvien palveluiden lisäksi.
Espoo on jo nyt kaiketi Suomen velkaisin kaupunki ja tilanne on kääntymässä koko ajan pahemmaksi. Olenko siis rasisti? No en ole! Olen vain sitä mieltä, että tämä tällainen kehitys ei ole toivottavaa. Vaikka Espoo teki päätöksen, että kaupungin palvelukieliä on jo kolme, suomi, ruotsi ja englanti, ei se auta yhä kasvavaa muunkielisten joukkoa, ainakaan ilman tulkkia. Tämä taas tekee elämisestä vaikeampaa.

Kieli- ja kulttuurilokeroituminen näkyy jo kaupunkikuvassa. Naapurikaupungissamme Helsingissä on kaupunginosia, missä vieraskielisten osuus alle 16-vuotiaista on jo yli puolet väestöstä. Helsingin suurimmat vieraskielisten ryhmät ovat venäjää ja somalia äidinkielenään puhuvat. Seuraavana tulevat viron-, arabian ja englanninkieliset. Tämä näkyy myös kartalla. Helsinkiin (ja Espooseen) on syntynyt vieraskielisten kaupunginosia.

Lainataan Hesaria: ”Vartiokylässä, Pitäjänmäessä tai Konalassa kuulee todennäköisesti somalia. Näissä osissa Helsinkiä somalinkielisten asukkaiden määrä ohittaa kaupungissa ylivoimaisesti yleisimmin puhutun vieraan kielen, venäjän. Jakomäessä viroa puhuvia on lähes yhtä paljon kuin venäjänkielisiä. Vironkielisiä on jakomäkeläisistä seitsemän prosenttia, venäjänkielisiä noin joka kymmenes. Arabiaa kuulee luultavasti eniten idässä Mellunkylässä, mutta myös lännessä Kaarelassa sekä Latokartanon uudehkoilla asuinalueilla. Sen sijaan koko kaupungissa somalinkielisten määrä on ensi kertaa ohittanut vironkieliset toiseksi suurimpana vieraana kieliryhmänä. Viidenneksi yleisin vieras kieli on englanti.” Tässä linkki Helsingin Sanominen artikkeliin

Ulkomaalaistaustaiset muuttajat (ei englantia puhuvat) hakeutuvat tiettyihin kaupunginosiin ja alkavat yhä näkyvämmin elää omaa kielelliskulttuurista elämäänsä niissä. Tiettyihin kaupunginosiin ei tiettyihin kieliryhmiin kuuluvia uudisasukkaita juurikaan muuta ja toisiin ne kasautuvat. Gettoutuminen alkaa ja vahvistaa itseään ruokkivaa gettoutumiskehitystä. Asuntojen hinnat alkavat hitaasti tämän kehityksen seurauksena laskea ja se vahvistaa gettoutumista, kantasuomalaiset alkavat valua muihin kaupunginosiin.

Tässä sitten muuttajien arvoajatuksia muuton suhteen: Vain noin joka neljäs venäjänkielinen haluaisi asua alueella, jossa on paljon muita venäjänkielisiä. Venäjänkielisten kanssa samoin ajattelevat englanninkieliset. Somalinkielisistä taas 71 prosenttia haluaisi asua lähellä muita somalinkielisiä. Arabiankielisistä oman kieliryhmänsä edustajia haluaisi paljon alueelleen karkeasti puolet. Yleistä en voi siis sanoa, että venäläiset eivät halua gettoutua, somalit ja arabit haluaa.

Espoon (ja Helsingin) kaupungin vuokra-asuntopolitiikka valitettavasti vahvistaa gettoutumista. Ulkomaalaistaustaiset kiilaavat ”intersektionaalisen feminismin antamien vähäosaisuuspisteiden” vuoksi kantasuomalaisten ohi kaupungin omissa vuokra-asuntojonoissa. Sanotaan, että heidän on kantasuomalaista vaikeampi saada kämppä vapailta (ja kalliimmilta) asuntomarkkinoilta.

Joensuun farsia tai swahilia puhuva perhe kiilaa espoolaisen valkoheteroperheen ohi asuntojonossa, kun he haluavat muuttaa Espooseen, koska heidän sukulaisiaankin jo asuu Espoossa. Pitäähän sukulaiset Joensuusta saada tuttujen lähelle. Samalla alempaan tuloluokkaan kuuluva valkoheterokantasuomalaisperhe kärvistelee asunnottomuuden uhatessa asuntojonossa jopa vuosia ja päätyy ylihintaiseen yksityisiltä markkinoilta saatuun asuntoon, koska lasten koulut ja kaverit ovat juuri siellä mistä se asunto pitää saada.

Tämä on pirun epäreilua. Kuka pitää suomalaisten puolta tässä touhussa. Muuton uhatessa, onko suomalaisperheen pysyminen siellä, missä koulut ja kaverit ovat, vähemmän tärkeää kuin Oulussa tai Joensuussa asuvan ulkomaalaisperheen halu muuttaa tuttujen lähelle Espooseen tai Helsinkiin?
Minä pidän suomalaisten puolta tässä, koska olen suomalainen cis-heteronainen ja kokenut tämän aivan itse.

Tässä linkki Helsingin Uutisten artikkeliin