tiistai 3. maaliskuuta 2020

Silmä silmästä vai taputus olkapäälle?


Mitä se raiskaus oikein on?


Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että Koronavirus ja Euroopan ulkorajojen natiseminen Kreikan ja Turkin rajalla ovat saavuttaneet kaikkien kiistattoman huomion. Näitä käsittelevät otsikot täyttävät keltaisen lehdistön lööpin ja ponnahtavat jokaisella uutissivustolla ensimmäisenä silmille.

Vaikka tärkeitä asioita ovatkin, niiden varjoon jää usein muitakin päivänpolttavia teemoja. Tunnustan itsekin syyllistyneeni siihen, että nostan lähtökohtaisesti vakavan asian hieman ivallisesti esiin. Nyt tarkoitan edellistä blogitekstiäni, Turvallinen Oulu. Olen edelleen sitä mieltä, että Turvallinen Oulu – hankkeen toimenpiteet ovat naurettavia ja moni niistä muistuttaa surkuhupaisuudessaan Kummelin sketsejä. Tämänkin alle jää se inhottava tosiasia, että Suomessa tapahtuu vuosittain noin 10 000 raiskausta, joista vain noin 1000 päätyy poliisitutkintaan, joista vain reilu sata johtaa tuomioon.

Yleinen käsitys raiskauksesta lienee se, että mies vaaniskelee pusikossa pahaa aavistamatonta naista julkisella tai puolijulkisella paikalla. Nainen sitten vedetään pusikkoon ja mies puukkoa kaulalla pitäen kiireisesti raiskaa väkivaltaisesti naisen. Näin ei juurikaan todellisuudessa ole. Alle 20 % raiskauksista tapahtuu näin. Siksi on tärkeä levittää tietoa siitä, mitä kaikkea raiskaus voi olla. Se nimittäin auttaa uhreja ja purkaa pölyttyneitä stereotypioita. Uhriksi voi joutua kuka tahansa, ei pelkästään puiston läpi kotiin kulkeva nainen, vaan myös mies, poika, tyttö, vanhus tai pahimmassa tapauksessa pieni avuton lapsi.




Raiskaus voi tapahtua myös ilman väkivaltaa, ja näin useimmiten käykin ja raiskaaja voi esimerkiksi olla oma kumppani. Suomessa on ajateltu pitkään, mikä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella ei kuulu kenellekään ja sillä on valitettavasti hyvin karut seuraukset. Suomi on parisuhdeväkivallan kärkimaita. Useimmiten myös pienen lapsen raiskaaja löytyy perheen lähipiiristä. Raiskaustapauksia, jotka poikkeavat pinttyneestä puskaraiskausmyytistä ei välttämättä käsitetä raiskaukseksi lainkaan. Näin voi olla niin uhrin kuin raiskaajan kohdalla.

Jos opiskelijatyttö rankan bileillan jälkeen herää kaverinsa kämpästä ja huomaa aamulla, että häneen on vähän enemmän kuin vaan koskettu. Onko se raiskaus? Hän ei itse muista tapahtuneesta mitään, ehkä joitain hajanaisia unensekaisia mielikuvia, että joku on ollut hänen sisällään, mutta paikat kyllä ovat kipeänä. Vieressä nukkuu pari vuosikurssia vanhempi koulunkahvilassa tavattu tyyppi. Onko hän suostunut? Onko hän itse sitä halunnut vai ei? Yli 90 % tällaisista tapauksista jää kokonaan ilmoittamatta ja uhri nielee yksin häpeän, ehkä juttelee tapahtuneesta parhaalle kaverilleen, joka sanoo, tällaista nyt tapahtuu joka bileissä.

Keppiä vai porkkanaa?


Suomen rikoslain 20. luku: 1 § Raiskaus. Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Törkeä raiskaus on tekotavaltaan julmempi ja nöyryyttävämpi. Siitä tuomioskaala liikkuu 2-10 vuoden välillä. Tosiasiassa monissa tapauksissa, missä törkeän raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy, tuomio tulee useimmiten vain raiskauksesta.

Lait ja niihin liitetyt rangaistuskäytännöt heijastelevat aina yhteiskunnan arvoja. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko raiskaus vähäisempi rikos, kuin esimerkiksi veropetos. Suomalaisessa rikosoikeudessa raiskauksista annetaan lähes poikkeuksesta liian lieviä tuomioita, usein vain ehdollista. Valitettavasti liian usein tuomiota määriteltäessä vedotaan epämäärisiin lieventäviin asianhaaroihin, kuten uhrin pukeutuminen oli provosoivaa, onko raiskaajalla opinnot kesken, haittaako tuomio raiskaajan sosiaalista asemaa. Suomessa käsitellään raiskauksia aivan liikaa raiskaajan näkökulmasta ja tuntuu siltä, että uhrilla kaikesta häpeästä huolimatta on todistustaakka. Yksikään sellainen ihminen, joka ei ole raiskausta kokenut, ei osaa kuvitella sitä tuskaa ja itsehäpeää, jota raiskattu ihminen kokee raiskauksen jälkeen. Raiskaus voi tuhota uhrin koko tulevaisuuden ja altistaa hänet pelkotiloihin ja muihin mielenterveysongelmiin koko loppuelämän ajaksi. Vielä pahempi tilanne on lapsiin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan uhreilla. He eivät välttämättä tiedä edes, mitä on tapahtunut ja miten elämä tästä jatkuu. Tällöin on mahdollisesti tuhottu koko nuoren ihmisen elämä lopullisesti.

Nykyiset rangaistukset seksuaalirikoksista ovat suurelta osin yleisen oikeustajun vastaisia ja miltei uhria halveksuvia. Vaikka enimmäisrangaistuksia raiskauksista on kovennettu, ei se silti tuomioita jaellessa ole juurikaan näkynyt. Raiskaus on aina raiskaus, eikä ainakaan minuun oikeustajuuni mahdu, miten raiskaaja voi selvitä usein ehdonalaisella vankeudella ja 30 tunnilla yhdyskuntapalvelua. Miten tällaisessa toteutuu oikeusvaltioperiaate ja yksilön oikeus koskemattomuuteen? Myös Amnesty International on reagoinut Suomen rangaistuskäytäntöön raiskaustapauksissa ja yleisemmin myös henkilöön kohdistuvissa rikoksissa.

Itse olen sitä mieltä, että raiskaustapauksissa pitäisi soveltaa huomattavasti kovempaa rangaistuskäytäntöä, eikä niin, että aiempi raiskaustuomio saattaa alentaa uuden raiskauksen tuomiota. Ei tämäkään ole vitsi, vaan totisinta totta maassamme. Tässä Iltasanomien artikkeli aiheesta. 

Yhdysvalloissa seksuaalirikoksiin syyllistyneet joutuvat erilliseen seksuaalirikosrekisteriin. Tällä listalla olevat eivät välttämättä saa työpaikkoja, eivät saa asua esimerkiksi koulun lähellä ja asukasyhdistykset voivat esimerkiksi tarkistaa kyseisen rekisterin uuden asukkaan muuttaessa heidän asuinalueelleen. Vaikka kovemmat rangaistukset eivät välttämättä estä raiskauksia voisovat ne kuitenkin toimia entistä pahempana pelotteena seksuaalirikollisille. Olen täysin valmis antamaan lisää keppiä raiskareille:

Esimerkiksi raiskauksesta tuomitut maassa oleskeluluvalla olevat ulkomaalaiset raiskarit karkotettaisiin pois maasta, vaikka pakottamalla ja ikuinen porttikielto kaupan päällisiksi. Pitkällä tuomiolla vankilaan ja siellä vähän porkkanaakin 😊, eli pakollisia opiskeluita ja terapiaistuntoja. Ulos voisi päästä vasta, kun terapeutit antaisivat puoltavan lausunnon. Uhri kärsii raiskauksesta loppuelämänsä, joten myös raiskaaja tulisi asettaa kovalla kädellä vastuuseen teostaan. Toisaalta en kyllä olisi yhtään pahoillani, jos kyseinen ihminen vaikka raiskattaisiin metrin pampulla vankilassa. Tietäisipähän viimeistään sitten mitä oli mennyt tekemään. En tietenkään ketään tässä kehota kostoraiskaamaan toisia, mutta mitenkäs se menikään esim. Koraanissa… silmä silmästä, käsi kädestä. Tosin koko Koraani on mielestäni opinkappaleena niin maskuliinispatriarkaalinen kirja, että taitaa olla siten, että naapurin kamelin yliajosta saa kovemman tuomion kuin toisen naapurin vaimon raiskaamisesta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saatat tykätä myös näistä

Blogit löytyy jatkossa

 Olen pitkälti siirtynyt kirjoittamaan blogia omaa nimeä kantavalle alustalle. Www.miiaautero.fi  Terkuin, Miia