Mitä se raiskaus oikein on?
Tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että Koronavirus ja
Euroopan ulkorajojen natiseminen Kreikan ja Turkin rajalla ovat saavuttaneet
kaikkien kiistattoman huomion. Näitä käsittelevät otsikot täyttävät keltaisen
lehdistön lööpin ja ponnahtavat jokaisella uutissivustolla ensimmäisenä
silmille.
Vaikka tärkeitä asioita ovatkin, niiden varjoon jää usein
muitakin päivänpolttavia teemoja. Tunnustan itsekin syyllistyneeni siihen, että
nostan lähtökohtaisesti vakavan asian hieman ivallisesti esiin. Nyt tarkoitan
edellistä blogitekstiäni, Turvallinen Oulu. Olen edelleen sitä mieltä, että
Turvallinen Oulu – hankkeen toimenpiteet ovat naurettavia ja moni niistä
muistuttaa surkuhupaisuudessaan Kummelin sketsejä. Tämänkin alle jää se
inhottava tosiasia, että Suomessa tapahtuu vuosittain noin 10 000 raiskausta,
joista vain noin 1000 päätyy poliisitutkintaan, joista vain reilu sata johtaa
tuomioon.
Yleinen käsitys raiskauksesta lienee se, että mies vaaniskelee
pusikossa pahaa aavistamatonta naista julkisella tai puolijulkisella paikalla.
Nainen sitten vedetään pusikkoon ja mies puukkoa kaulalla pitäen kiireisesti
raiskaa väkivaltaisesti naisen. Näin ei juurikaan todellisuudessa ole. Alle 20
% raiskauksista tapahtuu näin. Siksi on tärkeä levittää tietoa siitä, mitä
kaikkea raiskaus voi olla. Se nimittäin auttaa uhreja ja purkaa pölyttyneitä
stereotypioita. Uhriksi voi joutua kuka tahansa, ei pelkästään puiston läpi
kotiin kulkeva nainen, vaan myös mies, poika, tyttö, vanhus tai pahimmassa
tapauksessa pieni avuton lapsi.
Raiskaus voi tapahtua myös ilman väkivaltaa, ja näin
useimmiten käykin ja raiskaaja voi esimerkiksi olla oma kumppani. Suomessa on
ajateltu pitkään, mikä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella ei kuulu kenellekään
ja sillä on valitettavasti hyvin karut seuraukset. Suomi on parisuhdeväkivallan
kärkimaita. Useimmiten myös pienen lapsen raiskaaja löytyy perheen lähipiiristä.
Raiskaustapauksia, jotka poikkeavat pinttyneestä puskaraiskausmyytistä ei
välttämättä käsitetä raiskaukseksi lainkaan. Näin voi olla niin uhrin kuin
raiskaajan kohdalla.
Jos opiskelijatyttö rankan bileillan jälkeen herää
kaverinsa kämpästä ja huomaa aamulla, että häneen on vähän enemmän kuin vaan
koskettu. Onko se raiskaus? Hän ei itse muista tapahtuneesta mitään, ehkä
joitain hajanaisia unensekaisia mielikuvia, että joku on ollut hänen sisällään,
mutta paikat kyllä ovat kipeänä. Vieressä nukkuu pari vuosikurssia vanhempi
koulunkahvilassa tavattu tyyppi. Onko hän suostunut? Onko hän itse sitä halunnut
vai ei? Yli 90 % tällaisista tapauksista jää kokonaan ilmoittamatta ja uhri
nielee yksin häpeän, ehkä juttelee tapahtuneesta parhaalle kaverilleen, joka
sanoo, tällaista nyt tapahtuu joka bileissä.
Keppiä vai porkkanaa?
Suomen rikoslain 20. luku: 1 § Raiskaus. Joka
pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa
tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta
vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Törkeä raiskaus on tekotavaltaan julmempi ja nöyryyttävämpi.
Siitä tuomioskaala liikkuu 2-10 vuoden välillä. Tosiasiassa monissa tapauksissa,
missä törkeän raiskauksen tunnusmerkistö täyttyy, tuomio tulee useimmiten vain
raiskauksesta.
Lait ja niihin liitetyt rangaistuskäytännöt heijastelevat
aina yhteiskunnan arvoja. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, onko raiskaus
vähäisempi rikos, kuin esimerkiksi veropetos. Suomalaisessa rikosoikeudessa
raiskauksista annetaan lähes poikkeuksesta liian lieviä tuomioita, usein vain
ehdollista. Valitettavasti liian usein tuomiota määriteltäessä vedotaan
epämäärisiin lieventäviin asianhaaroihin, kuten uhrin pukeutuminen oli provosoivaa,
onko raiskaajalla opinnot kesken, haittaako tuomio raiskaajan sosiaalista
asemaa. Suomessa käsitellään raiskauksia aivan liikaa raiskaajan näkökulmasta
ja tuntuu siltä, että uhrilla kaikesta häpeästä huolimatta on todistustaakka. Yksikään
sellainen ihminen, joka ei ole raiskausta kokenut, ei osaa kuvitella sitä
tuskaa ja itsehäpeää, jota raiskattu ihminen kokee raiskauksen jälkeen.
Raiskaus voi tuhota uhrin koko tulevaisuuden ja altistaa hänet pelkotiloihin ja
muihin mielenterveysongelmiin koko loppuelämän ajaksi. Vielä pahempi tilanne on
lapsiin kohdistuneen seksuaalisen väkivallan uhreilla. He eivät välttämättä
tiedä edes, mitä on tapahtunut ja miten elämä tästä jatkuu. Tällöin on
mahdollisesti tuhottu koko nuoren ihmisen elämä lopullisesti.
Nykyiset rangaistukset seksuaalirikoksista ovat suurelta
osin yleisen oikeustajun vastaisia ja miltei uhria halveksuvia. Vaikka enimmäisrangaistuksia
raiskauksista on kovennettu, ei se silti tuomioita jaellessa ole juurikaan
näkynyt. Raiskaus on aina raiskaus, eikä ainakaan minuun oikeustajuuni mahdu, miten
raiskaaja voi selvitä usein ehdonalaisella vankeudella ja 30 tunnilla
yhdyskuntapalvelua. Miten tällaisessa toteutuu oikeusvaltioperiaate ja yksilön oikeus
koskemattomuuteen? Myös Amnesty International on reagoinut Suomen
rangaistuskäytäntöön raiskaustapauksissa ja yleisemmin myös henkilöön
kohdistuvissa rikoksissa.
Itse olen sitä mieltä, että raiskaustapauksissa pitäisi
soveltaa huomattavasti kovempaa rangaistuskäytäntöä, eikä niin, että aiempi
raiskaustuomio saattaa alentaa uuden raiskauksen tuomiota. Ei tämäkään ole vitsi, vaan totisinta totta maassamme. Tässä Iltasanomien artikkeli aiheesta.
Yhdysvalloissa seksuaalirikoksiin syyllistyneet joutuvat erilliseen
seksuaalirikosrekisteriin. Tällä listalla olevat eivät välttämättä saa
työpaikkoja, eivät saa asua esimerkiksi koulun lähellä ja asukasyhdistykset
voivat esimerkiksi tarkistaa kyseisen rekisterin uuden asukkaan muuttaessa
heidän asuinalueelleen. Vaikka kovemmat rangaistukset eivät välttämättä estä raiskauksia
voisovat ne kuitenkin toimia entistä pahempana pelotteena
seksuaalirikollisille. Olen täysin valmis antamaan lisää keppiä raiskareille:
Esimerkiksi raiskauksesta tuomitut maassa oleskeluluvalla
olevat ulkomaalaiset raiskarit karkotettaisiin pois maasta, vaikka pakottamalla
ja ikuinen porttikielto kaupan päällisiksi. Pitkällä tuomiolla vankilaan ja siellä
vähän porkkanaakin 😊, eli pakollisia opiskeluita ja terapiaistuntoja.
Ulos voisi päästä vasta, kun terapeutit antaisivat puoltavan lausunnon. Uhri
kärsii raiskauksesta loppuelämänsä, joten myös raiskaaja tulisi asettaa kovalla
kädellä vastuuseen teostaan. Toisaalta en kyllä olisi yhtään pahoillani, jos
kyseinen ihminen vaikka raiskattaisiin metrin pampulla vankilassa. Tietäisipähän
viimeistään sitten mitä oli mennyt tekemään. En tietenkään ketään tässä kehota kostoraiskaamaan
toisia, mutta mitenkäs se menikään esim. Koraanissa… silmä silmästä, käsi kädestä.
Tosin koko Koraani on mielestäni opinkappaleena niin maskuliinispatriarkaalinen
kirja, että taitaa olla siten, että naapurin kamelin yliajosta saa kovemman
tuomion kuin toisen naapurin vaimon raiskaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti