Keskiluokan vihreä illuusio

 Kohti vihreää viikonloppua

On talvinen kaunis iltapäivä. Aurinko paistaa mediatoimiston ikkunoiden raollaan olevien sälekaihtimien välistä sisään raidoittaen avokonttorin sohvanurkkauksen takaseinän. Työntekijät ajattelevat jo viikonloppua, kun perjantai-iltapäivän kahvitauko on päättämässä kiireisen työviikon. Vaalitkin ovat lähestymässä. Kahvipöytäkeskustelu ajautuu nopeasti päivän polttaviin kysymyksiin ja lopulta politiikkaan.

Yhdessä tuumitaan, minkä puolueen kandidaatit parhaiten edustavat minulle tärkeitä asioita. Kuin vahingossa alkaa löytyä konsensus (=yksimielisyys). Mitä ilmeisimmin, vaikka varsinaista omaa varsinaista suosikkiaan kaikki eivät ole löytäneet vielä, tämän työporukan äänet tulevat suurelta osin menemään tällä kertaa hieman vihreään suuntaan. Vihreät edustavat tänä päivänä paremmin pehmeitä arvoja, kuin viime vaaleissa miltei yksissä tuumin valitut kokoomuksen edustajat. On hienoa olla ajan hengessä, olla huolissaan maailman tilasta, puolustaa pehmeitä arvoja ja suvaitsevaista ajattelutapaa, vaikka suuri osa kahvitteluun osallistuvista ovatkin peremmiltään melko konservatiiveja.

Poliittisen keskustelun jälkeen juttu siirtyy tulevaan viikonloppuun ja pian lähestyvän hiihtoloman lomasuunnitelmiin. Yksi lähtee viikonloppuna fatbikella treenaamaan extremisti lähimetsään, kun lumitilanne on heikko. Muuten olisi lähtenyt vetämään raivokkaasti hiihtotrikoissa kunnon hikilenkkiä intervalleissa läheiselle valaistulle ladulle. Pitää treenata Finlandiaa varten.

Toinen kertoo lähtevänsä hiihtolomalla perheen ja ystäväperheen kanssa Cerviniin viimeisen päälle hienoon alppimajaan ja vetämään puutereita koskemattomille rinteille. Kolmannen pojilla on jujutsuturnaus viikonloppuna ja lopulta sunnuntai-iltana pääsee nollaamaan kaiken hotjoogassa.

Jujutsuun tai hotjoogaan ei onneksi ilmastonmuutos vaikuta, mutta Suomen lämmin talvi ja Alppien heikentynyt lumitilanne on kyllä todella huolestuttavaa ja selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Siksi jo kahdella onkin allaan entisten Audin ja Volvon sijaan Teslat. Parin muun työmatkat taittuvat sähköskopalla juna-asemalle ja sieltä töihin. Auto jää viikolla useimmiten talliin, paitsi iltaisin, kun pitää käydä salilla ja heittää lapset trumpettitunnille ja treeneihin.

Keskiluokkaisuus on niin helppoa ja samalla on kiva toteuttaa itseään, tehdä mitä haluaa ja olla sitä, mitä tekee. Tämä elämän helppous ja turvallisuus antaa myös mahdollisuuden toteuttaa niin omassa elämässä kuin äänestyskopissakin omien arvojen mukaista käyttäytymistä ja toimintaa. Pitää kantaa oma vastuu ilmastotalkoissa. Viikonloppua on nyt kiva lähteä viettämään vihreissä tunnelmissa. Ilmeisesti äänestyskoppiinkin jo ainakin arvojen mukainen alustava ehdokaslista saatu valittua. Tässä tiimissä on silleen tämä arvopohja melko lailla samanlainen.

Kuka muuten on muistanut lukea äänestämänsä puolueen vaaliohjelman vai mennäänkö tässä vain imago edellä – oma imago muitten silmissä? Olenhan vihreä ja tyylikäs, kuten sinäkin?

Minkä puolesta äänestän?

Suomen puolue- ja vaalijärjestelmässä kunta- ja eduskuntavaaliehdokkaat useimmiten sitoutuvat ensisijaisesti ajamaan oman puolueen ohjelmissa esitettyjä asioita ja nostavat sitten näissä raameissa esille myös itselleen ja mahdollisille äänestäjilleen tärkeitä ja ajankohtaisia asioita. Se, mitä puolue- tai vaaliohjelmassa sitten lopulta lukee, onkin jo sitten toinen asia. Käytännön politiikassa kukin puolue pääsee näyttämään kyntensä ja ottaa esille teemoja, jotka ovat heille tärkeitä ja päivänpolttavia asioita. Aina vaalien lähestyessä annetaan lupauksia paremmasta tulevaisuudesta ja siitä, että juuri meitä äänestämällä myös sinua liikuttavat asiat tulevat kuulluksi.

Demokratia ja hallituksen kasaaminen edellyttävät aina kompromissien tekemistä. Eri puolueilla on olemassa erilaisia ydinarvoja ja johtavia periaatteita, joista ei yleensä tingitä. Vallankahvaan pääseminen on usein kuitenkin niin kiehtova juttu, että joskus käy niin hullusti, että ne perimmäiset arvot saattavat jäädä piiloon ja unohtua matkan varrella.

Vallan kahvaan kiinni päästyään on helppo unohtaa äänestäjille annetut lupaukset, joskus jopa myös omat perimmäiset arvot. Jos näistä ei pidä kiinni, voidaan hyvällä syyllä todeta, että kyseinen puolue on populismiin taipuvainen. Yksi syistä, miksi perussuomalaiset eivät tällä hetkellä istu hallituksessa liittyy nimenomaan siihen, että he eivät ole olleet valmiita tinkimään vaaliohjelmassa ilmoittamistaan perusperiaatteistaan ja reunaehdoistaan. Demokratiassa on kompromisseja tietysti tehtävä, mutta puolueen johtoajatuksen on silti pysyttävänä kirkkaana ja se ei saa vesittyä edes kompromisseja tehtäessä, muutoin syy koko olemassaololle voidaan viimekädessä kyseenalaistaa.

Kaikkialla vihertää

Vihreät on leimallisesti ja jo nimensäkin mukaisesti ollut Suomessa se luontoa ja elinympäristöämme puolustava liike ja puolue. Vuosien saatossa olemme kohdanneet useita erilaisia paikallisia ja globaaleja ympäristöuhkia ja -katastrofeja, joista osan olemme kyenneet enemmän tai vähemmän jollain tavalla ratkaisemaan (esim. otsonikato tai laajat metsien hakkuut), osan kanssa olemme oppineet elämään (Tshernobyl ja Fukushima) ja osan kanssa painiskelemme edelleen (muovijäte ja ilmastonmuutos). Nyt käsillämme on kuitenkin sen luokan ongelmia globaalilla tasolla, että myös muut puolueet ovat alkaneet vihertämään. Kyse on planeetastamme ja olemassaolomme turvaamisesta, joten ei ihme.

Vihreät kadotti jossain vaiheessa oman ydinidentiteettinsä (luonto ja ympäristö) tai ainakin jätti sen enemmän taka-alalle ja alkoi voimakkaasti ajaa muita katsomiaan yhteiskunnalle tärkeitä asioita. Kun ilmastohuoli kasvoi tarpeeksi suureksi, heräsivät myös muut puolueet – vihreätkin siinä samassa. Nyt ekologisuus, vihreys, huoli ilmastosta, merien tilasta jne. on POP. Se on kaikkien puolueiden agendassa kasvattanut merkitystään, ja syystäkin.

Jollain tavalla jo kärkituotteensa, vihreyden, kadottanut vihreät, on onnistunut etenkin nuoremman keskiluokan silmissä palauttamaan asemansa ja omalla tavallaan omimaan ekologisuuden aatteen takaisin itselleen, vaikka samaan aikaan muut puolueet ovat jokseenkin yhtä paljon ekologisuuden ja kestävyyden puolella, mukaan lukien perussuomalaiset. Silti vihreys on POP… ja suvaitsevaisuus. Konservatiiviset arvot (koti, uskonto, isänmaa, perinteet jne.) eivät tällä hetkellä ole muodissa ja siksi on selvästi havaittavissa, että perinteiset puolueet hakevat tällä hetkellä uusia asemia.

Kaikilla puolueilla on ekologisuus ja vihreys yksi uusimmista keihäänkärjistä. Ilmastoahdistuksen riivaamassa maassamme sillä pääsee jo pitkälle. Kyse on nyt sitten vihreän sävyistä ja painotuksista. Kuinka rankkoihin toimenpiteisiin meidän tulisi kotosuomessamme ryhtyä pelastaaksemme maapallon? Nyt vihreät, vasemmiston komppaamana, ovat ottamassa maailmanpelastajan viitan takaisin itselleen. Maailma pelastuu, jos Suomessa kielletään ”kaikki” ja ryhdymme maailman tiukimmaksi ilmastopoliisiksi, jonka toimenpiteet tosin eivät juurikaan liikuta maailmaa, mutta toteutuessaan liikuttaisivat tosin omaa maatamme, maanjäristyksen lailla.

Onhan Perussuomalainen puoluekin myös ekologisen ja kestävän tulevaisuuden kannalla, mutta se ei nyt tällä hetkellä ole kuitenkaan puolueen kärkituote. Kärkituotteena on pitää Suomi elinkelpoisena ja kilpailukykyisenä, pitää omistamme huoli (nuoret ja vanhat, opiskelijat ja työssäkäyvät, työttömät, pätkätyöläiset, täystyölliset ja varsinkin yrittäjät, jotka pitävät huolta työllisyydestä ja maamme tuottavuudesta) ja tietysti, pitää mahdollisuuksien mukaan niin Suomi kuin muukin maailma paikkana, missä haluamme ja voimme asua niin luonnonolosuhteiden kuin turvallisuuden kannalta.

Tee työtä siellä, missä se on hyödyksi – joskus ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

Ekologista ajattelua ja kestävyyttä voidaan toteuttaa muullakin tavalla kuin kiristämällä omaa vyötä ja oman piskuisen Suomen sääntöjä, rajoituksia ja lainsäädäntöä.

Hullu se, joka omaa oksaa sahaa, vielä hullumpi se, joka ei pidä huolta siitä, että oma puu pysyy pystyssä.

Tilanne on vähän sama kuin kastelisi omaa puuta, kun metsä ympärillä on tulessa. Nyt kannattaisi laittaa panokset siihen, että maailman palo ympärillämme voitaisiin jotenkin saada hallintaan. Kuseksimalla oman puun kylkeen, ei ympäröivä metsäpalo sammu yhtään. Pitämällä oma maamme turvallisena, viihtyisänä, yritystoimintaa edistävänä luomme samalla edellytykset sille, että voimme jollain tavalla olla mukana taistelemassa yhteisen tavoitteen puolesta, pitää maapallo asumiskelpoisena.

Teemme jo nyt niin monta asiaa ekologisuuden ja kestävyyden kannalta oikein, ettei kannata enää alkaa vaikeuttamaan omaa asemaamme maailmankartalla kiristämällä vyötä lisää. Kärjistäen voisi sanoa, että koronavirus teki hyvää maapallolle. Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat koronakaranteenien myötä helmikuussa vähentyneet noin neljänneksen viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Viikossa Kiina siis tupruttaa tällä hetkellä hiilidioksidia 50 megatonnia vähemmän kuin viime vuonna. Vähennyksen määrä on samaa luokkaa kuin Suomen koko vuoden päästöt.

Tämä kannattaa laittaa korvan taakse. Ei Suomi yksin voi ratkaista ilmasto-ongelmaa. Voimme toki osallistua yhteisiin talkoisiin. Pitämällä huolta maamme kilpailukyvystä ja sen seurauksena toivottavasti myös kukoistavasta tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä yhteiskuntamme hyvinvoinnista, voimme parhaimmillaan olla mukana kehittämässä uusia keinoja ilmastomuutoksen hallintaan. Ehkä samalla olemme mukana luomassa vaikka ympäristöalalla myös uusia nokiatarinoita Suomeen.

Tämän aihepiirin tiimoilta tulen varmasti jatkamaan vielä lisää, koska sanottavaa riittää, mutta nyt on aika lopettaa tältä erää ja armahtaa lukijaa. Menehän jo siitä 😊!