torstai 27. helmikuuta 2020

Tekopyhä ilmastokupla



Sähköllä vai öljyllä?

Teslasta näyttää tulleen uusi teiden kuningas. Sen statusarvo ylittää jo perus Audit, Bemarit ja Volvot. Ihmekös tuo, kun joka puolella vouhkataan ilmastomuutoksesta ja yksityisautoilun haitallisuudesta.

On tosiasia, että ilmastonmuutos on yksi suurimmista uhkista ihmiskunnan ja myös planeettamme tulevaisuudelle. Mikäli ilmaston lämpenemistä ei saada hallintaan, tulee se muuttamaan maailmamme ja ympäristömme verrattuna siihen, millaisena me sen nykyään tunnemme. On myös kiistämätön tosiasia, että fossiilisten polttoaineiden käyttö on suurin syypää tähän.

Lentoliikenne ja yksityisautoilu on nostettu yksiksi suurimmista syntipukeista. En halua kiistää myöskään sitä, että fossiilisten polttoaineiden voimalla tapahtuva ihmisen liikkuminen paikasta toiseen on suuri kasvihuonepäästöjen aiheuttaja. Nyt kysymys on kuitenkin vähintään yhtä paljon kytköksissä elämäntapaamme yleisesti ja siihen millaiseksi maailmamme olemme rakentaneet. Yksilön vapaus tehdä haluamiaan asioita ja liikkua sinne, minne haluaa, oli liikkumisen tarve tai ei, on leimallista nykymaailmassa ja edustaa hyvinkin paljon sitä vapauden käsitettä, mitä länsimaissa ihannoimme.

Tunnustan itsekin nauttivani auton tarjoamasta vapaudesta ja sen elämää helpottavasta vaikutuksesta, kun kuljetan tienvarsimarketista viikon ostokset kotiini. Vaikka työskentelen matkailuelinkeinon palveluksessa ja jo sitä kautta matkustan paljon, rakastan silti myös matkailua ja maailman eri paikkoihin tutustumista niin paljon, etten ole siitä valmis hevillä luopumaan. Tunnenko piston syvällä sielussani? Oikeastaan en, koska omillani toimillani pyrin kuitenkin aina omalta osaltani ottamaan huomioon luonnon kestokyvyn. Muutin tässä hiljattain ja pistin asuntoni sisustuksen aika lailla uusiksi. En silti ostanut yhtään uutta huonekalua, vaan halusin antaa uuden elämän jo vähän käytetyille. Teen myös monia muita arkipäiväisiä valintoja, joilla pyrin kompensoimaan autoiluni ja matkusteluni tuomia haittoja.

Suuntaus Suomessa tuntuu valitettavasti olevan sellainen, että vihervasemmiston johdolla pyritään hankaloittamaan ihmisten vapautta liikkua omalla autolla ja syyllistämään ihmisiä, jotka maksamatta ylimääräisiä ja vapaaehtoisia lentoliikenteen haittaveroja haluavat viedä perheensä kerran tai pari vuodessa lentokoneella nauttimaan auringon lämmöstä. Oman esimerkkini innoittamana toivoisin, että me kaikki osallistuisimme ilmastotalkoisiin, kuitenkin sillä tavalla, joka meille itsellemme parhaiten sopii. Tuntuu väistämättä siltä, että vihervasemmiston unelma Suomi olisi sellainen, missä puolet Suomen kansalaisista asuu pääkaupunkiseudulla, liikkuu pääosin rautateitä pitkin ja toteuttaa liikkumiseen liittyvää yksilönvapauttaan sähköautoilla megakokoisessa pääkaupungissa, missä sähkölatauspisteitä on tiheässä.

Unelmakansalainen tässä skenaariossa söisi ultraprosessoitu lähituotettua härkäpapupihviä vegaaniravintolassa ja litkisi litkisi makuaineilla höystettyä soijakauramaitoa. Maataloustuotanto toteutettaisiin muutaman Suomen suurimman asutuskeskittymän lähialueilla, jotta voisimme kehua syövämme lähiruokaa. Samalla tarve siirrellä tavaroita ja elintarvikkeita minimoitaisiin ja voitaisiin toteutta vaikka sähkökuorma-autolla tai tiheää raideverkostoa pitkin. Ultraprosessoitu vegaaniruoka sähköisillä välineillä kuljetettuna on jokaisen ekoihmisen märkä päiväuni.

Tosiasiassa yllä mainittu kärjistetty mielikuva suomalaisesti ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta on kaikkea muuta kuin oikeasti toivon. Haluan säilyttää suomalaisen maaseudun elinkelpoisena ja korostaa sen merkitystä myös suomalaiselle identiteetille. Suo, kuokka ja Jussi, sisu, peräänantamattomuus, luotettavuus ja sitkeys ovat ominaisuuksia, jotka ovat vuosisatojen saatossa karaistuneet ja karaisseet suomalaiset juuri sellaiseksi, mitä me kansakuntana olemme. Tämä ei tapahtunut kaupungeissa versoja imeskelevien ekohippien parissa, vaan syvissä metsissämme ja suomalaisella maaseudulla kovalla työllä. En halua, että tämä tulee koskaan häviämään, mutta jos kaavaillut radikaalit toimet esimerkiksi yksityisautoilun rajoittamiseksi tullaan toteuttamaan, uhkaa se vakavasti maaseudun elinkelpoisuutta. On erittäin tärkeää, että kulttuurihistoriamme käytännössä maaseudulla synnyttänyttä perintöä vaalitaan ja sen elinkelpoisuus turvataan. Kaupunkilaisen on helppo ihannoida sähköautoyhteiskunnasta ja tiheästä raideliikenteestä ja tehdä ekologisia valintoja pohjautuen näihin. Käytäntö on kuitenkin täysin toisenlaisen harvaan asutulla maaseudulla, missä matka lähikouluun saattaa olla jopa kaksikymmentä kilometriä, lähin terveysasema tai sairaala ei todellakaan ole nurkan takana. On äärimmäisen tärkeää, että kaavailtaessa päästövähennyksiä ja suunniteltaessa rajoituksia liikenteelle ja autoilulle otetaan realistisesti huomioon myös maaseutumme tarpeet.

Maaseudun elinkelpoisena pitäminen on erittäin tärkeää myös muista kuin yllä mainituista syistä. Se on, mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuspolittinen kysymys. Vaikka suurimittaisen kriisin todennäköisyys Euroopassa näyttää tällä hetkellä äärimmäisen epätodennäköiseltä, on meidän kuitenkin varauduttava myös pahimpiin skenaarioihin. Emme voi missään tapauksessa tuudittautua siihen, että leipäviljamme tuotaisiin viljavammilta mailta ja lihakarjamme tuotettaisiin jossain muualla. Suomen on turvattava oma elintarviketuotanto ja tämä tapahtuu etenkin pitämällä suomalainen maaseutu elinkelpoisena.

Vaikka, kuinka haluaisimme, että sähköautojen latausverkosto ulottuisi myös haja-asutus Suomeen niin ei tule kuitenkaan koskaan olemaan. Turhat rajoitteet ja uhkaukset polttoaineverojen radikaalista nostamisesta ovat mielestäni kokonaiskuvaa ymmärtämättömien toiveajattelua. Sähköautopakko, polttoaineverojen nostaminen, bensaa- ja dieselkäyttöisten autojen kieltäminen merkitsisivät suurella varmuudella kuoliniskua myös suomalaiselle maaseudulle.  Järki käteen! Suomi on valmis ilmastotalkoisiin, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, kuin tietyt tahot haluavat meidän uskovan. Asia edellyttää edelleen erilaisten vaihtoehtojen tutkimista ja ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan ja asutusrakenteen erityispiirteistä.

Keskustellessani sota-ajan kokeneen ja Suomen jälleenrakennustalkoissa olleen ikäihmisen kanssa, hän totesi, että maailma on muuttunut monella tapaa siistimmäksi ja helpommaksi elää verrattuna vanhoihin aikoihin. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa voisi kuvitella, että nykyihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä elintasosta ja elämää helpottavista mukavuuksista (sisävessa, lämmin vesi ym). On silkkaa utopiaa ajatella, että voisimme maapallon pelastaaksemme vapaaehtoisesti palata menneeseen. Sanoissa ja juhlapuheissa on helppo maalailla kuvia ekologisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa teot eivät millään muotoa vastaa toiveajattelua ja puheita.

Toistaiseksi tervetuloa sähköautot, mutta ei kiitos minulle, en osta lapsityövoimalla tehtyjä vaatteitakaan, niin vielä vähemmän sähköautoa, jonka akkutarvikkeet on louhittu lapsityövoimaa hyväksikäyttäen Kongon kaivoksista. Siinä meillä ekologisuus ja ihmisarvojen kunnioitus, ihanaa tekopyhyyttä! Urgh!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Saatat tykätä myös näistä

Blogit löytyy jatkossa

 Olen pitkälti siirtynyt kirjoittamaan blogia omaa nimeä kantavalle alustalle. Www.miiaautero.fi  Terkuin, Miia