Sähköllä vai öljyllä?
Teslasta näyttää tulleen uusi teiden kuningas. Sen
statusarvo ylittää jo perus Audit, Bemarit ja Volvot. Ihmekös tuo, kun joka
puolella vouhkataan ilmastomuutoksesta ja yksityisautoilun haitallisuudesta.
On tosiasia, että ilmastonmuutos on yksi suurimmista uhkista
ihmiskunnan ja myös planeettamme tulevaisuudelle. Mikäli ilmaston lämpenemistä
ei saada hallintaan, tulee se muuttamaan maailmamme ja ympäristömme verrattuna
siihen, millaisena me sen nykyään tunnemme. On myös kiistämätön tosiasia, että
fossiilisten polttoaineiden käyttö on suurin syypää tähän.
Lentoliikenne ja yksityisautoilu on nostettu yksiksi
suurimmista syntipukeista. En halua kiistää myöskään sitä, että fossiilisten
polttoaineiden voimalla tapahtuva ihmisen liikkuminen paikasta toiseen on suuri
kasvihuonepäästöjen aiheuttaja. Nyt kysymys on kuitenkin vähintään yhtä paljon kytköksissä
elämäntapaamme yleisesti ja siihen millaiseksi maailmamme olemme rakentaneet.
Yksilön vapaus tehdä haluamiaan asioita ja liikkua sinne, minne haluaa, oli
liikkumisen tarve tai ei, on leimallista nykymaailmassa ja edustaa hyvinkin
paljon sitä vapauden käsitettä, mitä länsimaissa ihannoimme.
Tunnustan itsekin nauttivani auton tarjoamasta vapaudesta ja
sen elämää helpottavasta vaikutuksesta, kun kuljetan tienvarsimarketista viikon
ostokset kotiini. Vaikka työskentelen matkailuelinkeinon palveluksessa ja jo
sitä kautta matkustan paljon, rakastan silti myös matkailua ja maailman eri
paikkoihin tutustumista niin paljon, etten ole siitä valmis hevillä luopumaan.
Tunnenko piston syvällä sielussani? Oikeastaan en, koska omillani toimillani
pyrin kuitenkin aina omalta osaltani ottamaan huomioon luonnon kestokyvyn.
Muutin tässä hiljattain ja pistin asuntoni sisustuksen aika lailla uusiksi. En
silti ostanut yhtään uutta huonekalua, vaan halusin antaa uuden elämän jo vähän
käytetyille. Teen myös monia muita arkipäiväisiä valintoja, joilla pyrin kompensoimaan
autoiluni ja matkusteluni tuomia haittoja.
Suuntaus Suomessa tuntuu valitettavasti olevan sellainen,
että vihervasemmiston johdolla pyritään hankaloittamaan ihmisten vapautta
liikkua omalla autolla ja syyllistämään ihmisiä, jotka maksamatta ylimääräisiä
ja vapaaehtoisia lentoliikenteen haittaveroja haluavat viedä perheensä kerran
tai pari vuodessa lentokoneella nauttimaan auringon lämmöstä. Oman esimerkkini
innoittamana toivoisin, että me kaikki osallistuisimme ilmastotalkoisiin, kuitenkin
sillä tavalla, joka meille itsellemme parhaiten sopii. Tuntuu väistämättä
siltä, että vihervasemmiston unelma Suomi olisi sellainen, missä puolet Suomen
kansalaisista asuu pääkaupunkiseudulla, liikkuu pääosin rautateitä pitkin ja
toteuttaa liikkumiseen liittyvää yksilönvapauttaan sähköautoilla megakokoisessa
pääkaupungissa, missä sähkölatauspisteitä on tiheässä.
Unelmakansalainen tässä skenaariossa söisi ultraprosessoitu
lähituotettua härkäpapupihviä vegaaniravintolassa ja litkisi litkisi
makuaineilla höystettyä soijakauramaitoa. Maataloustuotanto toteutettaisiin
muutaman Suomen suurimman asutuskeskittymän lähialueilla, jotta voisimme kehua
syövämme lähiruokaa. Samalla tarve siirrellä tavaroita ja elintarvikkeita
minimoitaisiin ja voitaisiin toteutta vaikka sähkökuorma-autolla tai tiheää raideverkostoa
pitkin. Ultraprosessoitu vegaaniruoka sähköisillä välineillä kuljetettuna on
jokaisen ekoihmisen märkä päiväuni.
Tosiasiassa yllä mainittu kärjistetty mielikuva suomalaisesti
ekologisesti kestävästä yhteiskunnasta on kaikkea muuta kuin oikeasti toivon.
Haluan säilyttää suomalaisen maaseudun elinkelpoisena ja korostaa sen
merkitystä myös suomalaiselle identiteetille. Suo, kuokka ja Jussi, sisu,
peräänantamattomuus, luotettavuus ja sitkeys ovat ominaisuuksia, jotka ovat
vuosisatojen saatossa karaistuneet ja karaisseet suomalaiset juuri sellaiseksi,
mitä me kansakuntana olemme. Tämä ei tapahtunut kaupungeissa versoja
imeskelevien ekohippien parissa, vaan syvissä metsissämme ja suomalaisella
maaseudulla kovalla työllä. En halua, että tämä tulee koskaan häviämään, mutta
jos kaavaillut radikaalit toimet esimerkiksi yksityisautoilun rajoittamiseksi
tullaan toteuttamaan, uhkaa se vakavasti maaseudun elinkelpoisuutta. On
erittäin tärkeää, että kulttuurihistoriamme käytännössä maaseudulla synnyttänyttä
perintöä vaalitaan ja sen elinkelpoisuus turvataan. Kaupunkilaisen on helppo
ihannoida sähköautoyhteiskunnasta ja tiheästä raideliikenteestä ja tehdä
ekologisia valintoja pohjautuen näihin. Käytäntö on kuitenkin täysin
toisenlaisen harvaan asutulla maaseudulla, missä matka lähikouluun saattaa olla
jopa kaksikymmentä kilometriä, lähin terveysasema tai sairaala ei todellakaan
ole nurkan takana. On äärimmäisen tärkeää, että kaavailtaessa päästövähennyksiä
ja suunniteltaessa rajoituksia liikenteelle ja autoilulle otetaan realistisesti
huomioon myös maaseutumme tarpeet.
Maaseudun elinkelpoisena pitäminen on erittäin tärkeää myös
muista kuin yllä mainituista syistä. Se on, mitä suurimmassa määrin myös
turvallisuuspolittinen kysymys. Vaikka suurimittaisen kriisin todennäköisyys
Euroopassa näyttää tällä hetkellä äärimmäisen epätodennäköiseltä, on meidän
kuitenkin varauduttava myös pahimpiin skenaarioihin. Emme voi missään
tapauksessa tuudittautua siihen, että leipäviljamme tuotaisiin viljavammilta
mailta ja lihakarjamme tuotettaisiin jossain muualla. Suomen on turvattava oma
elintarviketuotanto ja tämä tapahtuu etenkin pitämällä suomalainen maaseutu
elinkelpoisena.
Vaikka, kuinka haluaisimme, että sähköautojen latausverkosto
ulottuisi myös haja-asutus Suomeen niin ei tule kuitenkaan koskaan olemaan. Turhat
rajoitteet ja uhkaukset polttoaineverojen radikaalista nostamisesta ovat
mielestäni kokonaiskuvaa ymmärtämättömien toiveajattelua. Sähköautopakko,
polttoaineverojen nostaminen, bensaa- ja dieselkäyttöisten autojen kieltäminen
merkitsisivät suurella varmuudella kuoliniskua myös suomalaiselle maaseudulle. Järki käteen! Suomi on valmis
ilmastotalkoisiin, mutta asia ei ole niin yksinkertainen, kuin tietyt tahot
haluavat meidän uskovan. Asia edellyttää edelleen erilaisten vaihtoehtojen tutkimista
ja ymmärrystä suomalaisen yhteiskunnan ja asutusrakenteen erityispiirteistä.
Keskustellessani sota-ajan kokeneen ja Suomen jälleenrakennustalkoissa olleen ikäihmisen kanssa, hän totesi, että maailma on muuttunut monella tapaa siistimmäksi ja helpommaksi elää verrattuna vanhoihin aikoihin. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa voisi kuvitella, että nykyihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä elintasosta ja elämää helpottavista mukavuuksista (sisävessa, lämmin vesi ym). On silkkaa utopiaa ajatella, että voisimme maapallon pelastaaksemme vapaaehtoisesti palata menneeseen. Sanoissa ja juhlapuheissa on helppo maalailla kuvia ekologisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa teot eivät millään muotoa vastaa toiveajattelua ja puheita.
Keskustellessani sota-ajan kokeneen ja Suomen jälleenrakennustalkoissa olleen ikäihmisen kanssa, hän totesi, että maailma on muuttunut monella tapaa siistimmäksi ja helpommaksi elää verrattuna vanhoihin aikoihin. Hän sanoi, ettei missään tapauksessa voisi kuvitella, että nykyihminen olisi valmis luopumaan nykyisestä elintasosta ja elämää helpottavista mukavuuksista (sisävessa, lämmin vesi ym). On silkkaa utopiaa ajatella, että voisimme maapallon pelastaaksemme vapaaehtoisesti palata menneeseen. Sanoissa ja juhlapuheissa on helppo maalailla kuvia ekologisesta ihanneyhteiskunnasta, mutta todellisuudessa teot eivät millään muotoa vastaa toiveajattelua ja puheita.
Toistaiseksi tervetuloa sähköautot, mutta ei kiitos minulle,
en osta lapsityövoimalla tehtyjä vaatteitakaan, niin vielä vähemmän sähköautoa,
jonka akkutarvikkeet on louhittu lapsityövoimaa hyväksikäyttäen Kongon kaivoksista.
Siinä meillä ekologisuus ja ihmisarvojen kunnioitus, ihanaa tekopyhyyttä! Urgh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti