Suomessa oli
noin 400 000 luottohäiriöistä vuoden 2019 lopulla. Asiakastiedon mukaan Suomessa on nyt siis
8,1 prosentilla aikuisista maksuhäiriömerkintöjä. Niiden määrä on kasvanut yli 70 000:lla viime
vuosikymmenellä. Eniten maksuhäiriömerkintöjä on 25–44 -vuotiailla miehillä.
Tässä joukossa maksuhäiriöisiä on yli 15 prosenttia. Yleensäkin ongelmallisin
ikäryhmä ovat kolmikymppiset, jotka ovat myös aktiivisimpia kuluttajina.
Myös eläkeikäisten maksuhäiriöt ovat lisääntyneet.
Suomessa luottohäiriömerkintä johtaa
koko elämän merkittävään hankaloitumiseen. Et saa asuntoa, et saa
puhelinliittymää, et sähköliittymää etkä vakuutuksia. Tätä listaa voisi jatkaa
vaikka kuinka pitkään. Kun luottomerkintä tahraa paperisi et lähtökohtaisesti
saa juuri mitään. Tai saat, jos maksat kaiken etukäteen. Luottoa et tietenkään
saa kaiken etukäteen maksamiseen, et vaikka olisit jo menneet velkasi hoitanut.
Luottohäiriömerkintä nimittäin laahaa kuin rikosrekisterimerkintä ihmisen mukana
vähintään kolme vuotta.
Hyvän uuden työpaikan haku saattaa
tyssätä loppumetreillä negatiiviseen luottomerkintään. Moni työnantaja
nimittäin tarkistaa tämän pohtiessaan, onko henkilö luottevaa sorttia. Se joka
raha-asiansa on sössinyt, syystä tai toisesta, omasta tai jonkun muun syystä on
saanut epäluotettavan ihmisen leiman otsaansa. Tätä leimaa, kuten yllä totesin,
kantaa Suomessa noin 400 000 kakkosluokan kansalaista. Tätä
henkilökohtaista epäkelvon ihmisen stigmaa ei moni kehtaa paljastaa edes
lähimmille ystävilleen, sen verran rankasta asiasta on kysymys, vaikka kysymys
onkin vain rahasta.
Pidemmät seuraamukset kuin rikoksesta
Rikostuomion saatuasi, sovitat
tekemäsi rikoksen ja jatkat elämääsi. Harvemmin kukaan edes kyselee
rikosrekisterin perään (poikkeuksina esim. lasten ja nuorten parissa työskentely,
ilmailuluala).
Kun ihminen joutuu ensimmäistä
kertaa tilanteeseen, missä lopulta pitkänkin pyristelyn jälkeen lopulta
menettää luottotietonsa, epäonnistumisen tunne on usein äärettömän suuri. Moni
tekee kaikkensa, ja vähän enemmänkin, että pystyisi säilyttämään kasvonsa. Tämän
vuoksi moni myös pahentaa tilannettaan. Otetaan luottoa maksamaan luotot ja
viimeisessä hädässä saatetaan jopa turvautua hyperkalliisiin pikavippeihin ja
kulutusluottoihin. Tällöin tilanne on jo usein karannut täysin käsistä ja
ihminen on ajautunut pahoihin taloudellisiin ongelmiin, pahempiin kuin, jos
olisi ottanut iskun vastaan jo “ensimmäisessä erässä”. Usein tässä tilanteessa
ajaudutaan tekemisiin kruununvoudin kanssa, eli ulosottomies alkaa kolkutella
ovelle.
Jos ihminen joutuu alkaa
selvittelemään ulosottoviraston kanssa velkojaan ollaan usein ajauduttu jo
toivottomuuden toiselle puolelle. Useimmissa tapauksissa ulosottovirasto alkaa
periä kolmasosan nettopalkasta. Velallisella ei yleensä ole mitään sanomista
sen suhteen, mitä velkoja sitten lyhennellään. Usein järkevintä olisi hoitaa
yksi laina kerrallaan, mutta näin ei yleensä tapahdu. Jos yhden lainan saisi
kerralla hoidettua niin se ei kerryttäisi enää korkoja, koronkorkoja,
käsittelykuluja, ulosottokuluja jne. Tämän jälkeen voitaisiin keskittyä
seuraavan lainaan. Nykyään tilanne on kuitenkin se, että normaalipalkkainen
ihminen ei ulosottokierteestä eroon helpolla pääse.
Norjassa systeemi on hieman enemmän suomalaista mallia
muistuttava, mutta luottohäiriömerkintä katoaa sillä sekunnilla, kun velat on
maksettu ja ihminen saa uuden alun. Suomessa raha-asiansa sössinyt kantaa
toisen kansalaisen leimaa mukanaan ihan kuin kostoksi vielä monta pitkää vuotta
ja saa kärsiä pitkän tuomion. Velkasaneeraus on Suomen malli veloistaan eroon
pyrkivälle. Se kestää 5-vuotta jonka jälkeen seuraavan 5-vuoden kuluttua nimesi
poistetaan julkisesta luottorekisteristä.
Otetaan vertailukohta ihan oikeisiin rikoksiin. Kuinka vakava
tehdyn rikoksen on oltava, jotta siitä seuraa kymmenen vuoden pituinen rangaistus?
Jos normituloinen ihminen ajautuu taloudellisiin ongelmiin ja sen seurauksena
saa luottotietomerkinnän, maksaa ulosoton kautta velkojaan takaisin, elää
voiden käyttää nettotuloistaan vain kaksi kolmasosaa, eli pihistelee kaikesta
ja saa lopulta viiden vuoden kärsimysnäytelmän jälkeen maksettua velkansa. Mitä
sitten tapahtuu? Pahimmillaan seuraavat viisi vuotta hän kantaa otsassaan
jälkirangaistusta, eli sitä samaa luottohäiriömerkintää, mikä on jo hoidettu ja
kuitattu. Jää siis edelleen vakuutukset, puhelinliittymät ja osamaksuautot
hankkimatta, puhumattakaan omistusasunnosta tai vaikkapa yrityksen perustamista.
Vaikka perustaisit osakeyhtiön, ei juuri yksikään pankki avaa luottohäiriöiselle
yritystilejä, joten riihikuivan rahan kanssa käteiskaupoilla siis
yrittämäänkin.
Systeemin toinen ongelma on vähintään yhtä vakava. Kyseessä
on velkojen vanhenemisen estävä velkojen osto ja myyntitoiminta. Kun perintätoimistot
ostavat ja myyvät toistensa saatavia, ne pystyvät estämään velkojen
vanhenemisen. Ulosotossa olevien velkojen saaja muuttuu ja velkamäärä usein vain
kasvaa kulujen ja korkojen vuoksi, vaikka maksisitkin sen 1/3 palkastasi.
Velkaorjuus altistaa kalliille ongelmille
Taloudelliset huolet ovat suorassa yhteydessä mielenterveysongelmiin.
Kuinka moni itsemurha Suomessa on kytköksissä henkilön taloudellisiin ongelmin?
Tai kuinka moni iltapäivälehtien etusivuille päätynyt perhetragedia oltaisiin
voitu välttää, jos taloudellisten kulissien ylläpitäminen ja pelko kasvojen
menettämisestä sekä perikatoon joutumisesta olisi pienempi ja vähemmän stigmatisoiva?
Onko meissä jotain vikaa? Olemmeko oikeasti niin katkeria naapurillemme, että
köysi ja silmukka on paras ratkaisu, kun taloudellinen perikato uhkaa?
On kiistatta selvää, että kun ihminen kamppailee tuulimyllyjä
(kasvavaa laskupinoa) vastaan ja miettii, miten pärjätä ensi palkkapäivään saakka
on sillä vaikutusta omaan jaksamiseen. Moni hyvätuloinen ei ehkä ymmärrä, kuinka
taloudellinen ahdistus ajaa ihmisiä epätoivon partaalle. Ollaan kuin strutseja,
työnnetään pää maan alle piiloon, kun nähdään, kuinka valkoisia kirjekuoria tippuu
postilaatikosta päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen. Kielletään todellisuus
jopa itseltä ja siirretään ongelmaa taas eteenpäin, koska ei vain jaksa enää
avata niitä pirun valkoisia kirjekuoria. Onko mahdollista, että aika moni
masennuslääkepurkki jäisi avaamatta, jos osaisimme olla armollisempia itsellemme
ja toisillemme taloudellisten ongelmien kohdatessa?
Moni syrjäytyy entisestään, kun ei ole rahaa tehdä mitään.
Jäädään sitten kotiin nyhjöttämään ja katsomaan telkkaria. Kavereille ei voi
myöntää, ettei rahaa ole. Olen itse todistanut, kun ystäväni muutama vuosi
sitten auttoi omaa 90-luvun laman yhteydessä velkaantunutta ja luottotietonsa
menettänyttä isäänsä selviytymään yli 20 vuotta vanhoista veloistaan. Jälkipolven
tiedossa oli, että eläkkeellä olevalla isällä oli aina tiukkaa. Hän ”menetti”
omaisuutensa (omakotitalo ja säästöt) ja siksi asui kaupungin vuokra-asunnossa.
Kukaan ei kuitenkaan tiennyt, että hän koko ajan yritti maksaa alun perin noin
100 000 markan suuruisia velkojaan takaisin. Reilussa parissa
vuosikymmenessä velan määrä koronkorkoineen ja kuluineen oli kasvanut lähemmäs
100 000:a euroa, vaikka velkaa ei otettu penniäkään lisää. Ystäväni
selvitteli asiaa isänsä puolesta viranomaisten kanssa, velkamäärä
kohtuullistettiin ja sovittiin 3 vuoden maksuohjelma, minkä puitteissa hänen
isänsä pääsi velasta eroon ja tästä kolmen vuoden kuluttua viime syksynä Suomi
sai takaisin yhden uuden ykkösluokan kansalaisen… yli 20 vuoden velkahelvetin
ja -orjuuden jälkeen. Kuinka kauan vanhoista rahankäyttöön liittyvistä
virheistä, ei rikoksista, pitää maksaa? Mikä olisi kohtuullista?
Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esiin 90-luvun
itsemurhatilastot. Se antaa itseasiassa hyvän kuvan siitä, millaisella
vakavuudella Suomessa suhtaudutaan velkaantumiseen ja siihen, ettei veloista
selviydytäkään. Moni 90-luvulla velkaloukkuun jäänyt ei itse asiassa
välttämättä itse ollut siihen syypää. Pankkeja romahti, pankkitukia jaettiin
yltäkylläisesti luottotappioiden peittämiseksi ja silti pankit perivät
asiakkailtaan samat luotot toiseen kertaan takaisin. Näihin luottotappioihin
pankit olivat itseasiassa saaneet velanmaksun jo valtiolta pankkitukien
muodossa, mutta perivät ne vielä toiseen kertaan asiakkailtaan. Koko tämä
ruljanssi johti siihen, että itsemurhatilastot kokivat suunnattoman piikin 90-
luvun lamavuosina.
Tänä vuonna voimaan astui velkojen vanhentumista koskeva laki,
minkä seurauksena vuonna miekka ja kirves päivätystä velasta voi lopulta päästä
eroon. Tilanteet muuttuvat ja ihmiset muuttuvat, velat eivät… eivät tätä ennen.
Kuten ylempänä totesin, velkojen osto- ja myyntitoimintaa koitetaan suitsia
tällä tavoin. Tämän seurauksena velkakin voi joskus vanhentua, aivan kuten
rikos.
En itse tiedä mistä meille suomalaisille kumpuaa kateus
menestyviä (tai kuvitellusti menestyviä) ihmisiä kohtaan. Vielä vähemmän tiedän
mistä meille on noussut aivan omaksi ja erityislaatuiseksi ominaisuudeksi
katkeruus ja miltei vihamielinen suhtautuminen niitä kohtaan, joille on elämä
tuonut eteen ratkaisemattomia taloudellisia ongelmia. Näitä ihmisiä on
Suomessa, kuten aivan alussa totesin, jo lähes 400 000, eli ei aivan
mitätön määrä. Määrä on edelleen kasvussa. Jotain pitäisi siis tällekin asialle
tehdä. Voitto olisi jo pelkästään se, ettei meidän tarvitsisi todistaa enää
yhtään lisää talousongelmista johtuvaa itsemurhaa tai perhesurmaa.
Nyt kysymyksessä on melko suuri, vielä onneksi, vähemmistö. Perussuomalaisia moititaan usein populismista ja siitä, että he eivät tuo vähemmistön etuja ja auttamista tarpeeksi esiin. Tässä meillä on nyt aito kotimainen vähemmistö, jonka eteen pitää tehdä paljon töitä. Meillä ei ole varaa menettää näin suurta vähemmistöä ongelmien suohon ja pois työmarkkinoilta ihan vain sen vuoksi, että he ajautuivat selvittämättömiin taloudellisiin ongelmiin. Autetaan heidät yhdessä ylös tästä suosta ja annetaan heille vielä mahdollisuus, ei lyödä lyttyyn. Jos tämä vähemmistö putoaa pois työmarkkinoilta ihan sen vuoksi, että työnteko ei kannata, kun ulosottaja käy palkkapussilla niin roisilla kädellä, olemme menettäneet varmasti paljon osaamista ja motivaatiota Suomen työmarkkinoilta. Tähän meillä ei ole varaa.
Pannaan kotipesä ensin kuntoon! Se, jolla menee itsellään hyvin, pystyy auttamaan myös muita. Vielä yksi merkittävä pointti tämän vähemmistön tilan korjaamisessa ja heidän auttamisessaan on, että, jos koko tämä vajaan 10 % vähemmistö kärvistelee velkojensa ja niiden takaisin maksamisen kanssa ulosoton kautta niin merkitsee tämä myös merkittävästi pienempää verokertymää valtiolle. Nyt puhutaan tuloverosta, mutta ennen kaikkea välillisistä kulutukseen liittyvistä veroista. Tämän suuruinen vähemmistö nimittäin ei ole enää mitätön, jos heidän kulutuksensa on poissa kotimaisesta kulutuksesta.
Nyt kysymyksessä on melko suuri, vielä onneksi, vähemmistö. Perussuomalaisia moititaan usein populismista ja siitä, että he eivät tuo vähemmistön etuja ja auttamista tarpeeksi esiin. Tässä meillä on nyt aito kotimainen vähemmistö, jonka eteen pitää tehdä paljon töitä. Meillä ei ole varaa menettää näin suurta vähemmistöä ongelmien suohon ja pois työmarkkinoilta ihan vain sen vuoksi, että he ajautuivat selvittämättömiin taloudellisiin ongelmiin. Autetaan heidät yhdessä ylös tästä suosta ja annetaan heille vielä mahdollisuus, ei lyödä lyttyyn. Jos tämä vähemmistö putoaa pois työmarkkinoilta ihan sen vuoksi, että työnteko ei kannata, kun ulosottaja käy palkkapussilla niin roisilla kädellä, olemme menettäneet varmasti paljon osaamista ja motivaatiota Suomen työmarkkinoilta. Tähän meillä ei ole varaa.
Pannaan kotipesä ensin kuntoon! Se, jolla menee itsellään hyvin, pystyy auttamaan myös muita. Vielä yksi merkittävä pointti tämän vähemmistön tilan korjaamisessa ja heidän auttamisessaan on, että, jos koko tämä vajaan 10 % vähemmistö kärvistelee velkojensa ja niiden takaisin maksamisen kanssa ulosoton kautta niin merkitsee tämä myös merkittävästi pienempää verokertymää valtiolle. Nyt puhutaan tuloverosta, mutta ennen kaikkea välillisistä kulutukseen liittyvistä veroista. Tämän suuruinen vähemmistö nimittäin ei ole enää mitätön, jos heidän kulutuksensa on poissa kotimaisesta kulutuksesta.
Toivon, että tähän asiaan paneuduttaisiin jo
lähitulevaisuudessa kunnolla. Kun meillä Suomessa on tapana perustaa selvitystyöryhmiä - ja komiteoita vaikka minkälaisille keksityille ja todellisille ongelmille, niin tämä asia
mielestäni ansaitsisi perusteellista pohdintaa, vaikka sitten ihan jo oman selvitystyöryhmän. Toivoisin aidosti, että myös taloudellisen katastrofin itselleen ja usein samalla myös lähimmilleen aiheuttanut ihminen voisi edes joskus saada armon. Olkoon
armahtaja sitten luoja tai pankki… mieluiten kuitenkin joku maallinen taho 😊.
Ei aivan pidä paikkaansa kirjoituksen väite siitä, että "velat maksettuaan ei minkäänlaista merkintää jää mihinkään". Tota noin... Henkilöhistoriaan jää koko elämän mittainen henkilöhistorian negatiivisuudesta kertova velkatuomio- merkintä, -vaikka kaikki olisi jo hoidettu ja sovitettu. Ei välttämättä herätä luottamusta jos joku vaikka keksii tarkistella tietoja. Niin... Voihan luvattomasta tietojen tonkimisesta saada suomessa peräti "Huomautuksen". Ei pidä paikkaansa että saisi mitään muuta (ellei sitten joku myy niitä tietoja esim. lehdistölle).
VastaaPoistaKiitos täsmennyksestä. Tämä lisäkorostaa pointtiani. :)
VastaaPoista